Kotikaljaa, riisipuuroa ja mallasleipää

Tulipa tänään pyöräytettyä riisipuuro, kotikalja (fugmedrunkless) ja siitä seurauksena tottakai mallasleipää. Tuli hirveän näköisiä pikkukänttyjä, mutta maku oli sen verran hyvä että mallasleivän ohje on tänne jemmattava. Aloitetaas kotikaljasta, koska humalan maku vähän maistuu myös leivässä:

Kotikalja:
6dl tuoppi-kaljamallasta
2dl sokeria
10l vettä
10g Fuggles-humalaa
1/4tl kuivahiivaa

Voi tehdä myös humaloimattomana, mutta itse humaloin aina kotikaljan. Kaada kaljamaltaat ja sokerit käymispönttöön tms. isoon astiaan. Kiheuta vesi ja kaada ne maltaiden päälle, anna jäähtyä (28 astetta taisi olla itselllä jäähtyneenä). Sekoita hiiva noin 40-42 asteiseen veteen (n. 1dl) ja anna olla 15min että hiiva rehydratoituu. Kaada humalat ja kuivahiiva vierteen sekaan - jos on mahdollista niin pistä humalat pussiin, ettei tarvitse erotella niitä - sekoita vähän ja anna olla 12-20h. Kun parikymmentä tuntia on mennyt, siivilöi tarvittaessa ensin humalat vierteen pinnalta - tämä sen takia että jäljelle jääneen mäskin voi käyttää mallasleipiin. Kun tämä on tehty, kaada vierre siivilän läpi s.e. kalja erottuu ravasta. Pullota ja anna olla seuraavaan päivään jolloin kalja on juomakelpoista. HUOM! Humalointi tällä tavalla kuivahumaloimalla ei lisää kaljan säilyvyyttä, tämä vaatisi humalan keiton väh. 60min ajan. Humala on vain aromia ja flavoria antamassa.

mallasleipä:
3dl mäskiä kotikaljan valmistuksesta
2,5dl piimää
1½tl suolaa
½-1dl siirappia
1pss kuivahiivaa (loput mitkä kaljasta jäi...)
2dl ruisjauhoja
7-9dl vehnäjauhoja (silleen, että tulee jämäkkä taikina)
50g sulatettua voita

Sekoita huoneenlämpöinen piimä, mäski, suola, siirappi ja kuivahiiva keskenään. Alusta jauhoilla tiiviihköksi taikinaksi ja lisää rasva loppupuolella, jätä taikina kohoamaan ja anna kohota noin kaksinkertaiseksi. Leivo taikinasta 2-3 leipää ja anna kohota tovi. Paista 200 asteisessa uunissa 40min ja loppupuolella niin halutessasi siirappivedellä, tulee mukavan kiiltävä pinta. Kypsiä ne on sitten kun kopauttaessa leivän pohjaa kumahtaa mukavasti. Pehmeän kuoren saat jos peität paistamisen jälkeen liinalla. Jos teet leivän ilman kotikaljan valmistusta (menetät humalan flavorit!), voit kaataa noin 3dl kaljamaltaan päälle vettä ja liotella niitä ainakin tunnin.

Semmoista, aika loistavaa tulee tuolla tavoin. Suosittelen

Kana-siitakepasta

On se kumma kun ihmiselle tulee nälkä aina pari kertaa vuorokaudessa. Tänään nälänpoistajaksi valikoitui Pirkka-lehdessä esiintynyt kinkku-vihannespasta -reseptin variaatio. Kokeilin varmaan ensimmäistä kertaa tehdä pastamätökkeen tuorepastasta, eikä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi. Maku tarttuu paljon paremmin tuorepastaan ja keittäminen & käsittely on paljon helpompaa (omasta mielestäni).

Mutta niin, resepti meni seuraavasti:
~400g broilerin filesuikaleita tjsp. sopivia paloja, miel. naturellina
100g siitakesieniä
1kpl sipuli
2kpl valkosipulin kynsiä
~1rkl siirappia
2kpl kananmunia
2dl kermaa
50g parmesaaniraastetta (itse raastettua)
(50g parmesaaniraastetta tarjoiluun)
1pkt, tuorepastaa (tagliatelleja, olisiko ollut joku 250g-300g)
persiljaa
mustapippurirouhetta
suolaa

Paista ensin broikut öljyssä (itse lisään aina nokareen voita, tuo makua mukavasti), lisää paistaessa mustapippuria ja suolaa. Lisää valkosipuli & sipuli ja kuullota vähän aikaa. Lisää siitakesienet ja kuullota. Lisää siirappi ja anna muhia vähän aikaa. Ota pannu pois levyltä :)

Jos olit fiksu niin ennen paistamista laitoit myös vettä kiehumaan s.e. tuorepasta on vain nakata kiehuvaan veteen ja noin 2min päästä se onkin jo valmista (ainakin omat tuorepastat oli). Pastan kiehuessa sekoita munat, kerma ja 50g parmesaania sekaisin omassa kulhossaan. Kun pasta on kypsää, valuta se ja tämän jälkeen sotke pasta, kanasössö ja parmesaani-kerma-munaseos keskenään. Silppua päälle vielä persiljaa ja pasta olla valmis. Itselläni tuli hieman vetistä, joten lisäisin joko pastan määrää tai vähentäisin kastiketta, myös maku on hieman blandi omaan makuun joten kanan tilalle voisi toimia paremmin esimerkiksi savupekoni tai savukinkku.

Sitruuna-inkiväärikana ja tattirisotto

Pitkästä aikaa on pieni siivu jäljellä, että voi jotain taas tännekin kirjoitella. Aiheita olisi mielessä vaikka kuinka, mutta koska eilinen ruoka oli hyvää niin pitää se resepti saada jemmaan... Tekaisin siis iltapuhteiksi naturellista broilerin fileestä sitruuna-soija-inkiväärikanaa ja tattirisottoa tämän syksyn kuivatuista herkkutateista. Reseptit seuraavia:

Risotto (4hlö):
Tatteja, kuivattuna oli varmaan pari kourallista.
3dl Riisiä, pitkäjyväistä tai risottoriisiä, itse käytin tällä kertaa pitkäjyväistä.
1 sipuli
1-2rkl voita
9dl kasvis/kanalientä
valkopippuria
aromisuolaa

Perus risottona eli ensin valmistele kasvis/kanaliemi, eli sulata kasvis tai kanaliemikuutio noin 9dl vettä, helpoiten onnistuu kun kiehautat veden (daa). Tämän jälkeen pilko sipulit ja laita tatit vetten vetäytymään jos käytät kuivattuja tatteja. Sulata rasva kattilassa, kaada riisit ja sipulit sekaan, kuullottele vähän aikaa. Lisää kasvislientä pikkuhiljaa siten, että desi-pari kerrallaan ja odota että neste imeytyy riiseihin. Toista joku 5-10min ja turauta loput nesteet sekaan. Anna kiehua kannen alla, pienellä lämmöllä parikymmentä minuuttia. Tällä välin puristele tatit kuiviksi ja pyöräytä ne pannulla, kevyt paisto riittää. Kun risoton koostumus alkaa olemaan sopiva, lisää tatit ja valkopippuri & aromisuola, anna tekeytyä vielä vähän aikaa ja son valmista.

Sitruuna-inkiväärikana:

Kanat:
~400g broikkua, mielellään jotain filettä.
2rkl vehnäjauhoja
2rkl korppujauhoja
1tl suolaa
1tl mustapippuria (ja muita mausteita, tätä voi varioida aika vapaasti, currykaan ei ole paskempi)
Öljyä.

Kastikelisäke:
1rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1-2 sipulia
2kpl valkosipulin kynsiä
4-5rkl sitruunamehu-uutetta tai sitten 1-2 sitruunan mehut
(sitruunan tai appelsiinin kuori vähän)
3-4rkl hunajaa
5-6rkl soijakastiketta

Kanojen valmistus on parhautta. Sekoita jauhot ja kuivat mausteet (ei öljyä) johonkin kannelliseen purkkiin mihin mahtuu myös kanat. Pieni kanat suupalan kokoisiksi ja laita kanat jauhosössön päälle, kansi kiinni ja ravistele s.e. kanat "jauhottuu". Lämmittele öljy reilun lämpöiseksi (ja reilusti) ja ruskista broikut siinä.

Ota toinen pannu esiin, pilko sipulit ja murskaa valkosipuli. Kuullota sipulit ja inkivääriraaste öljyssä hintsun aikaa. Kun sipulit alkaa pehmetä, lisää sitruunamehu, optionaalinen sitrushedelmän kuori ja hunaja. Anna olla tovi. Lisää soijakastike, kiehauta ja säädä makua tarvittaessa hunajalla ja sitruunalla. Poista optionaaliset kuoret ja sotke kanapalat mätökkeen sekaan. HUOM! Jos tuntuu liian soijaiselta niin voit myös tarjoilla "kastiketyyppisenä" dippinä.

Sepä siinä. Tojii :)

Omenapossua siiderissä

Koska lauantai, teki mieli siideriä. Tai no, olutta mutta jääkaapissa ei ollut kuin siideriä. Myös omenapuut notkuivat vinoina ja yksi suuri sika halusi kokata. Tänään taas siis hieman experimentaalisessa keittiössä ja omenat pitää saada tuhottua! Ruoaksi siis taas jotain ylihelppoa uunissa valmistettavaa, jotakuinkin random-reseptillä, kevyesti mukaillen jotain jota joskus netistä luin.

Ainekset:
~500g possun ulkofilepala
3-4 omenaa (omasta puusta, happamat parempia tähän :D)
3-4 porkkanaa
1-2 Sipulia (yksi iso riitti hyvin, pieniä saa olla enempi)
1rkl dijon-sinappia
1rkl hunajaa
2dl Siideriä (itse käytin Magnersia, kun piti valita Masain ja Magnersin väliltä)
Rosmariinia (miel. tuoretta)
Rosépippuria
Mustapippuria
Suolaa
Voita ja öljyä paistamiseen

Valmistus helppoa kuin heinänteko. Eli ensin possu lämpimään tunniksi-pariksi. Ruskista lämmin possu kauttaltaan voi-öljyseoksessa. Mausta possu suolalla ja mustapippurilla. Sekoita Dijon-sinappi ja hunaja keskenään ja sivele tällä lirketillä koko possu. Leikkaa possuun muutamia parin-kolmen sentin syvyisiä viiltoja ja hiero viiltoihin rosepippuria ja laita niihin rosmariinia ja omenalohkoja. Omenoista kannattaa poistaa siemenkodat ja tarvittaessa kuoret (jos et ole käyttänyt omissa omenoissa kasvinsuojeluaineita niin kuoret saa jäädä). Laita possu johonkin sopivaan uunivuokaan, johon voit sitten lisätä porkkanalohkot, omenalohkoja ja sipulilohkoja. Kaada vuoan pohjalle myös pari desiä siideriä antamaan vähän lisää omppumakuja. Sitten eikun uuniin 175C ja mittari kylkeen, kun mittari näyttää jotain 80C niin possu on valmista.

Tarjoile tämä eväs perunan ja jonkun sopivan syksyisen vehnäoluen kanssa (vehnät yleensä sopii possulle), kuten Weihenstephanerin Hefe-weissen tai Hacker-Pschorr Hefe-weissen, lämpötila jossain 8C:n kieppeillä ja korkeasta, kapeasta olutlasista - hiivat pitää kaataa mukaan jos kyseessä on samea vehnä, arominautinto jää muuten vajaaksi.

Pieni meksikotyyppinen "iltapala" - Nachovuori

Napostelunälkä? Leffamupeloa? Ei aina jaksa samoja sipsejä? No ei hätää, sillä alla oleva pikaresepti pelastaa päivän jos tykkää meksikotyyppisestä eväästä. Nachovuori siis kyseessä. Varaudu siihen että kädet, rinnukset, sohva ja kaikki muu ympärillä oleva menee ruokaan - ei ole mitään siisteintä syötävää, mutta maku on mitä loistavin ja valmistukseen ei oikeasti mene pitkään.

Ainekset:
1pss Nachoja (niitä kolmioita maissilastuja)
n.½prk jotain valmista tai omatekemää chilikastiketta
1prk valkeita papuja tomaattikastikkeessa
pari chiliä, voimakkuus oman maun mukaan
paahdettua  tai paahdettua ja säilöttyä paprikaa
n. 200g Cheddar-juustoa
n. 200g Gruyere-juustoa

Levitä nachot ohueksi kerrokseksi uunin pellille tai uunin kestävään tarjoiluastiaan - astia kannattaa valita sen mukaan mistä meinasi tarjoilla, tätä ei siirrellä enää valmistuksen jälkeen muuta kuin suuhun. Levitä nachojen päälle pavut ja chilikastike (chilikastiketta ei kannata löträtä tai nachot vettyy, ihan vain mauksi). Halkaise chili, poista siitä siemenet ja pilko pieniksi. Ripottele chilit evään päälle. Silppua paahdettu paprika pieniksi ja levitä taas kerran kaiken päälle. Raasta cheddar ja gruyere - tätä saa olla reilusti - sekoita ne keskenään ja ripottele koko komeuden päälle. Laita viritelmä uuniin noin 50-75 asteeseen ja pidä 5-8min tai kunnes juusto on sulaa - pidä matala lämpö tai nachot palaa. Voit myös valmistaa "yhden hengen annoksen" mikrossa, mutta pidä huoli että mikroa käytetään alle 50% teholla - valmistusaikaa siis menee jonkin verran (2-3min). Muistettavaa siis, että nachot palavat herkästi (jopa liekeillä) ja tällä ruoalla voi saada kämpän ilmiliekkeihin jos ei muista vahtia ruoan valmistumista. Älkää siis hankkiko palokuntaa ovelle tällä resptillä.  Kun juusto on sulanut, syö nachot sormin ja kaavi täytettä päälle sitä mukaa kun nachot uppoavat nenän alla (ja leuan yllä) olevaan reikään eli siis suuhun.

Chilien tulisuudesta riippuen kyytipojaksi kannattaa valita jäätelö, piimä, maito tai joku maissiolut kuten Sol tai Corona. Rinnalle kannattanee varata reilusti talouspaperia tai servettejä :)

Ja eikun syömään, ps. oli hyvää kun just äsken söin :P

M84 Stun Hefe ensikorkkaus + inkivääri-hunajamarinoitua ylikypsää kassleria sinappikastikkeella

Eilen se tapahtui, korkkasin M84 Stun Hefen! Ei ollut taas kontaminaatioita ja tuoksu oli kuin paremmassakin vehnässä. Yllättävän hyvää shittiä tuo Schneider-Weissen hiiva, pienessä sihneessähän tuo tuli korkattua joten hyvin syvällistä makuanalyysia en tässä pysty antamaan, mutta kyllähän se ainakin vehnälle maistui ja muistelisin että vieläpä ihan hyvälle sellaiselle. Samaa pohjaa voitanee käyttää witbieriin jos lisäilisi neilikkaa ja muuta mausteita siihen. Yllätys oli että hapot oli oluessa kohdallaan, kupli todella pitkään ja tehokkaasti. Hapotus ei siis mennyt yli eikä ali vaan arvotuilla määrillä osuttiin juuri kohdalleen. Headia oli oluessa reilusti, joten hefen tyypillisiin piirteisiin päästiin paremmin kuin hyvin - vaahtokukka jopa kesti oluen päällä poikkeuksellisen kauan. Liekö syynä vehnä vai mikä, mutta olut oli oikein onnistunut. Kelpaa juoda.

Sitten vielä menin yöllä laittamaan uuniin kassleria ja tarkoitus oli paahtaa se ylikypsäksi. Tein kasslerille ensin inkivääri-hunajamarinadin jossa niska sai muutaman tunnin muhia, sitten sellainen 10h kypsytys ja kaveriksi perunaa, sinappikastiketta ja coleslawia. Reseptit alla:

Ylikypsää kassleria inkivääri-hunaja marinadissa:
~1kg kassler-pala
1rkl raastettua inkivääriä (tuoretta)
1dl rypsiöljyä
½dl soijakastiketta
2rkl hunajaa (juoksevaa)
1rkl dijon-sinappia
1tl suolaa

Sekoita vaan kamat keskenään ja kaada muovipussiin. Lisää kassler ja mutjustele pussia siten että marinadi on tasaisesti possun ympärillä. Anna muhia pari tuntia, mitä pidempään sen parempi (yön yli olisi pare, mutta kyllä parissa tunnissakin jotain makuja tulee). Sitten possu uuniin ja mittari kylkeen, itse laitoin astiallisen vettä vielä uunin pohjalle mutta ei ole välttämätön. Uunissa lämpötilaksi 100C ja kypsytellään kunnes mittari huutaa jotain 85-90C, eli reilusti ylikypsää. Kassler menee ihan suussasulavan mureaksi kun sitä kypsytetään näin kun sen rasvainen ja muutenkin jänteinen liha sulaa ja mureutuu rauhassa pitäen kuitenkin lihan kosteana. Paiston jälkeen ota kassler uunista ja anna olla vähän aikaa foliossa, tämän jälkeen "murskaa" liha - eli ei ole tarkoitus leikata paloja vaan tylysti vaan haarukalla tai jollain painelet s.e. lihasta tulee sellaista revittyä/vedettyä murskaa - tämän pitäisi onnistua kohtuullisen helposti ja on helppoa syödä.

Coleslaw:
~500g valkokaalia
3-4kpl porkkanaa
2rkl omenaviinietikkaa
2dl majoneesia tai ranskankermaa, tai molempia
suolaa
pippuria

Heleppo ja vaivaton eväs. Silppua kaali ohuiksi viipaleiksi, kuori porkkanat ja raasta ne isohkosti. Sekoita loput ainekset ja mausta suolalla & pippurilla. Mehukkaampaa tästä saa jos kaaleja vähän nuijii ennen kuin sekottaa ne muiden ainesten kanssa. Toimii grillievään kanssa aika hyvin. Itse laittelin tänään normi kaalista ja käytin vähän kermaviiliäkin, ei ollut oikein hyvä mutta söihän tuota. Lisäksi omppua voisi tuohon laittaa tuomaan vähän raikkautta ja makua.

Sinappikastike:
2,4dl Sinappia (dijon on vähän liian tumu tähän, joten mieti sinappi paras sinappi)
1,2dl balsamicoa
0,7dl fariinisokeria
2rkl voita
1rkl sitruunamehua
1rkl worchestershirekastiketta
1tl cayannepippuria

Kuten jo ohjeesta päättelee, tämä on taas jenkkibarbeque-resepti. Ei ollut oikein omaan makuun, aivan liian vahva tälle reseptille. Peittää jotakuinkin kaiken maun sinapin ja cayannen alle. Mutta joo, helppo ja vaivaton. Sekoita vaan ainekset keskenään ja keittele pienellä lämmöllä puolisen tuntia.

Semmoista jeps.

Papu con Carne

Ja variaatio perinteisestä palapaistista, josta alunperin oli varioitu Chili Con Carne ja yllättäen piti vielä vähän varioida ja tehdä Papu Con Carne. Sen verran hyvä perusmättö tuli tällä kertaa luotua (ei ole ensimmäinen kerta, lopulta löyty sopivat lisämausteet), että tännehän se joutaa. Helvetin helppo tehdä, valmistusaikaa on sellainen tunti ja kyllä tästä se neljä henkilöä syö.

Ainekset:
400g Possun suikaleita (miel. naturellina)
1 iso sipuli
400g valkoisia papuja tom. kastikkeessa.
4-5dl vettä
25g purkki tomaattipyrettä
3-5kpl valkopippuria
5-8kpl mustapippuria
1½ tl timjamia
1-2tl chilijauhetta (saa laittaa enemmänkin jos tykkää muhkummasta, myös Jolokia-Habanero -pyre toimii erinomaisesti tässä)
2kpl valkosipulinkynsiä (tai joku 1-2rkl rouhittua kuivattua vitlökkiä)
2kpl laakerinlehtiä
1rkl siirappia
1tl fariinisokeria
1rkl voita ja tilu öljyä

Suuruste:
~1dl vettä
~1-2rkl vehnäjauhoja
1-2dl kermaa

Sulata voi ja lisää öljy isohkossa kattilassa - ruskista possut nopsaan pienissä erissä. Lisää sipuli ja kuullota ihan pikkuisen aikaa että vähän pehmenee. Lisää vesi ja kaikki muut ainekset paitsi jätä fariinisokeri ja pavut laittamatta (pavut on tod. näk. kypsennettyjä, joten menee muhkuksi jos nyt laitat). Laittele kansi kiinni ja anna hautua pienellä lämmöllä sellaisen tunnin verran. Ai juu ja suurustettakaan ei vielä toinna tehdä :)

Kun Papu Con Caarne on kypsynyt ja liha mureutunut, lisää fariinisokeri ja pavut. Anna olla vielä jonkun 10min. Sotke vehnäjauhot ja vesi keskenään ja lisää sekaan - eli siis suurusta kastike. Lisää lopuksi vielä kermaa maun mukaan ja tarkista että chiliä, valkosipulia ja timjamia tuli riittävästi. Syö vaikka riisin tai perunan kanssa, kyllä tällä nälkä lähtee :)

M84 Stun Hefeweizenin pullotus ja lennosta vedetyt karbonointitekniikat

Tänään, reilu kolme viikkoa panopäivästä, oli lopulta M84 Stunin kakkosversion pullotuspäivä. Eihän sitä täysin kommelluksitta selvitty tästäkään. Alkuunsakin oli muuten hyvin käynyt tuolla Schneider Weissen TAP 6:n pullosta kasvatetulla hiivala, FG oli 1.006, eli lähes täydellisesti oli sokerit syöty lirketistä. Muistelisin että lähtö (OG) olisi ollut jossain 1.050:n kieppeillä joten jossain 4,7%-5.0% välillä on tilavuusprosentit. Sopivaa kesäolutta jos kesäkin joskus tulee :)

Sokerointi oli tällä kertaa haasteellista kun talousvaaka sanoi sopimuksen irti juuri H-hetkellä. 53g (7g/l) sokeria oli hieman haastava mittailla joten päättelinpä seuraavasti arvion. 1dl sokeria painaa noin 85g, 1dl on 100ml - joten koska ruokalusikallinen on noin 15ml, ajattelin että jos tuosta vähentää 15% niin saadaan 'bout tarvittava sokerimäärä (Ajatusmallilla: 85g/100ml * 15ml == 12,75g) ja kun puoli desiä on 85/2=42,5 niin saadaan 1dl  (100ml) + 1rkl (15ml) == 55,25g. Eli parin gramman heitolla +-mittavirheen pari grammaa, joten aika hyvään tulokseen todennäköisesti päästiin jos vaan päättely meni oikein.

Jälkikäteen tuli mieleen että olisihan sitä voinut laittaa perinteisesti 1tl sokeria per pullo niin ainkain olisi mennyt oikein. Ongelma tässä tosin olisi ollut se, että sokerointi ei olisi ollut tasaista eikä minulla olisi ollut tiedossa että miten monta grammaa sokeria meni litraa kohden. Tavoitteena oli kuitenkin noin 7g/l karbonointi koska kyseessä on vehnäolut. Eli karbonointi saisi olla hieman voimakkaampi kuin perinteisessä oluessa. Tätä odotellaan sitten sellaiset kolme viikkoa lämpimässä kun oli noin pitkään sekundäärissä. Hiivasolut on sen verran vähäisiä per pullo että voi mennä aikansa ennen kuin sokeri on syöty ja hiiva on kasvanut ja adaptoitunut uuteen ympäristöönsä sopivaksi.

Maku vierteessä oli aika hyvä, TAP6 antoi selvästi banaanimaisemman maun kuin Safbrew WB-06 josta tuli enemmän neilikkainen maku. Safbrew on ehkä parempi johonkin Hoegarden tyyppiseen ratkaisuun kun taas TAP6 antaa perinteisemmän saksalaisen vehnän maun (Schneider weisse, Hacker-Pschorr, Weihenstephaner). Odotellaan nyt kuitenkin ennen kun innostutaan.

Paneroitua kuhaa sitruuna-sipulikastikkeella

Kalaa teki mieli, eikä todellakaan sitä vakiota lohta/kirjolohta vaan kerrankin ihan sisävesikalaa kun sitä näin kesäisin on saatavilla. Yllättäen läheisissä kalatiskeissä ei valikoima taas päätä huimannut, mutta kuhaahan sieltä tarttui mukaan parin fileen verran ('bout 400g). Kotona sitten pähkäilemään että miten sitä tämänkin kalan saisi maistumaan ja löytyihän ne keinot. Eli kunnon panerointi pintaan ja seuraksi perunamuusia sekä joku sopivan timakansitruksinen kastike joka täydentää muuten miedon makuista kalaa:3

Kalat:

Pari kuhafilettä

Vehnäjauhoja 

Kananmuna 

Korppujauhoja  (itse käytin kuorrutuskorppujauhoja, joissa on valmiiksi jo paprikajauhetta sekä valko- ja mustapippuria)

Suolaa

Voita ja öljyä paistamiseen

Kastikkeeseen:

n. 5kpl salottisipuleita 

1dl valkoviiniä

3dl kuohukermaa

2tl hunajaa

3rkl sitruunamehua

2rkl voita 

Suolaa

Kannattanee aloittaa kastikkeesta ja jossain välissä aloittaa kuhien valmistus. Pilko ensin sipuli hienoksi. Kuumenna pienessä kattilassa voita ja kuullota siinä sipulit. Lisää valkoviini, sitruunamehu, hunaja ja suola ja anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä siten että kastikkeesta on haihtunut noin puolet pois (eli keittele puoleen). Lisää tämän jälkeen kerma ja anna hautua s.e. kastike vähän saostuu - helppoa ja valmista :)

Kuhan osalta pyörittele kuha ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa (mitä paremmin saat keltuaisen ja valkuaisen sekaisin, sitä tasaisempi tulee paneroinnista) ja lopuksi korppujauhoissa. Paista molemmilta puolilta kuumalla pannulla öljy-voi seoksessa sellainen 2-3min ja kalan pitäisi olla aikasta kypsää.

Tarjoile ja vedä lärviin. Eväs on kohtalaisen kevyttä syötävää, joten joku salaatti ja perunamuusi tekevät siihen kivan pikku täytetujauksen. 

Sienestäjän possukastike uusilla perunoilla

Kesänälkä yllätti ja possua & kanttarellia rupesi tekemään mieli - internet apuun ja possupediaan (ps. helvetin hyvä sivusto). Sieltä sitten silmiin sattui sienestäjän possukastike. Reseptin kopioin nyt tänne, mutta muistakaa että orkkis löytyy possupediasta:

200 g kantarelleja
4 pekoniviipaletta
1 rkl rypsiöljyä
1 pkt (300 g) porsaan suikalelihaa
1 valkosipulinkynsi
1 hapan kotimainen omena
3 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl siirappia
3 rkl vettä
50 g rucolaa
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

Kanttarelleja oli itsellä 170g, possua se 400g, balsamicoa käytin vain 2rkl, koska yleensä allekirjoittaneelle tuo etikka aiheuttaa ylimääräisiä katkerotunteita - tässä reseptissä kuitenkin olisi tuo 3rkl balsamicoa aivan helvetin jees.

Ohje oli hiukka "työläs", käytin nimittäin säilöttyjä kanttarelleja kun muuta ei ollut saatavilla. Tarkoittaa sitä että suolat piti huuhtoa ensin kanttarelleista pois puristellen sienä muutaman minuutin ajan juoksevan veden alla. Tämän jälkeen kanttarellit pannulle ja odotetaan että niistä neste pakenee, säilökekanttiksista ei juurikaan nestettä irtoa valutuksen jälkeen (ps. muista maistaa kanttarelleja, etteivät jää liian suolaisiksi). 

Pilko pekoni pieniksi ja lisää pannulle. Anna paahtua ja tämän jälkeen lorauta öljyä ja lisää possunsuikaleet, ruskista possut. Kun porsaat on ruskistettu, kuori ja pilko valkosipuli & lisää se possujen perään. Tämän jälkeen halkaise ja kuori omena, poista siitä siemenkota ja pilko pieniksi. Lisää omppupalat pannulle ja kääntele niitä hetki muun ruoan sekaan. Lisää balsamico, vesi ja siirappi ja anna kastikkeen kiehahtaa nopsaan (ei se varmaan kuumalla pannulla ihmeitä vaadi...). Nosta lopuksi pannulle rucolat, lisää suola ja mustapippuri ja kääntele vähän s.e. rucola menee "mukavan lötköksi". Allekirjoittanut tarjosi evään uusien perunoiden kanssa ja tuli muuten aivan shaattanan hyvää, joskin hieman jostain potkua voisi tähän saada (pippuri/balsamico, ei näissä kannata säästellä). Oli sopivan kesäisen kevyt eväs ja ei kun kanttarellikautta odottamaan.

Täyslihahampurilaiset remoulade-kastikkeella

Nälkä siirtyi eilisellä ruoalla vasta tälle päivälle, joten tuli tehtyä hamppareita. Sellaisia basic täyslihapihviburgereita joihin sitten mausteeksi remouladekastike kun se vaan toimii hampparin kanssa :D

Remoulade-kastike:
100g kermaviiliä
1dl majoneesia
½dl maustekurkkua
1rkl kapriksia
1 salottisipuli
3 babyporkkanaa
2rkl persiljaa
½tl dijon-sinappia
1/4tl suolaa
mustapippuria

Pilko kaikki todella pieniksi (maustekurkku, kaprikset, salottisipuli), raasta porkkanat karkealla terällä, lyö kaikki sekaisin ja pistä jääkaappiin muhisemaan tunniksi että maku tarttuu - ja kastike onkin sitten valmis. Äärettömän helppo ja hyvänmakuinen dippi/hampparimajo. Toimii kuulemma myös kalan kanssa, vaikka itse teen tillipohjaisen kermaviilikastikkeen lohelle (nom).

Hampurilaiset
400g jauhelihaa
suolaa
pippuria
hampparisämpylöitä
paprikaa
maustekurkkua
tomaattia
tammenlehtisalaattia
kuullotettua punasipulia
Cheddar-juustoa (itse käytin sulatejuustomallia, ei ole oikein hyvä)
(Gruyere-juustoa - Cheddar-gruyere -raaste on oikein toimiva yhdistelmä!)
Öljyä ja voita paistamiseen

Sekoita jauheliha, suolaa ja pippuria sekaisin. Ei tehdä nyt mitään lihamureketta vaan tylysti täyslihapihvit. Suola sitoo lihasta proteiineja sen verran että saa näppärästi sitkoa tuohon jauhelihaan ja se kestää aika hyvin sitten paistaessa kasassa. Muotoile lihasta 'bout 6 pihviä jotka ovat pikkuisen isompia kuin hampparisämpylä, jauheliha kun kutistuu pannulla. Paista öljy-voiseoksessa kypsiksi. Kun pihvit on melkein valmiita, laita cheddarsiivut tai cheddar-gruyere raaste pihvin päälle ja anna sulahtaa. Siivuta muut ainekset ja kuullota nopeasti punasipuli pannulla, lämmitä hampparisämpylät joko pannulla, leivänpaahtimessa tai mikrossa. Täytä hampparit ja pistä väliin reilusti remouladea ja ketsuppia.

Nämä on tämmöisiä pieniä suupaloja, joten varaa se pari-kolme hampparia per naama. Mutta toimii!

Basilikapossukääröjä haudutettuna tomaatti-valkoviinikastikkeessa + kylmä rosèpippurikastike

No niin, taas iski himo tehdä jotain evästä. Ongelma oli se, että kaapissa oli porsaan paistifilettä 'bout 600g ja ei nyt oikein lähtenyt että mitä sitä tekisi. No lopputulemana oli tällainen mätöke (edelleen kypsymässä):

Possurullat:
600g possun paistifilettä
~2rkl dijon-sinappia
Voileipäkinkkua (tarkoitus oli lyödä pekonia, mutta eipä ollut..)
Tuoretta basilikaa
Coctailtikkuja
Suolaa
Mustapippurirouhetta

Haudutuskastike:
1dl valkoviiniä
1dl vettä
1prk Tomaattipyrettä (25g tjsp)

Kylmä rosèpippurikastike:
1rkl rouhittua rosèpippuria
1rkl hunajaa
½-1tl mustapippuria
100g maustamatonta tuorejuustoa
reilu 1rkl ranskankermaa
reilusti tuoretta ruohosipulia

Pilkoin possufileen parin sentin siivuiksi ja nuijin litteiksi. Maustoin suolalla ja mustapippurilla, sitten toiselle puolelle sivelin ohuesti dijon-sinappia, laitoin sinapin päälle voileipäkinkkusiivut (edelleen, pekoni toimisi varmasti paremmin) ja tämän päälle pari tuoretta basilikanlehteä. Sitten eikun possut rullalle ja rullat kiinni tikuilla. Tämän jälkeen paistoin voi-öljy seoksessa ruskeiksi kaikin puolin ja ruskeat possut nostin kastikkeeseen muhimaan keskilämmöllä noin tunniksi. Kastikkeessa lyö vaan ainekset sekaisin ja liota pyre sinne.

Kaveriksi näille perunaa ja kylmäkastike rosèpippurista, jossa siis kamat vain sekaisin ja tunniksi tjsp. jääkaappiin ottamaan makua. Tästä tuli ainakin pirun hyvää :) Katsellaan mitä tästä tulee!

PS. Lupasin aiemmassa viestissä mainostaa että maistuiko tuo Memphis-tyylinen BBQ-kastike miltään. MAISTUI! Oikein erinomaista mättöä, joskin tiputin jo suosiolla omenaviinietikan määrää 2dl:n. Vieläkin vähemmän voisi olla, veikkaan että 1-1,5dl omenaviinietikkaa riittää omaan makuun. Keittäessä tuota Memphistä kannattaa karsastaa haistelemasta kastiketta, on nimittäin aika tyrmäkän etikkainen tuoksahdus. Helvetin hyvää kastiketta joka tapauksessa!

M84 Stun Hefeweizen rev 2, No-chill ja Schneider-Weisse TAP 6 hiiva

No niin, mikä sen parempi hetki kirjoittaa blogiin kun olla lomalla, juoda saunaolueksi omatekemää Misericorde Pilseneriä ja odottaa mitä tämän päivän erikoisemmista panoista seuraa. Eli tänä aamuna noin kello 8.00 aloittelin välineiden desinfioinnin ja keräilin kimpsut ja kampsut kasaan. Tavoitteena oli panna M84 Stun Hefe rev 2. Resepti oli 'bout seuraava:

1kg vehnämallas
0,6kg lagermallas

7g Hallertau Mittelfrüh @60min
3g Hallertau Mittelfrüh @5min

Jäähdytyksenä poikkeavasti No-chill.
Hiivana poikkeuksellisesti Schneider-Weissen TAP6:n pullokasvatus.

Pano eteni normisti, joskin tuli sässittyä pariin kertaan ihan kunnolla. Eli ensin tulostelin vanhan reseptin, jossa huuhtelumetodina oli Fly Sparge (lennosta huuhtelu). Ikävä kyllä itselläni ei ole mahdollisuutta tällaiseen huuhteluun niin piti jossain välissä laskeskella vesimäärät uusiksi. Onneksi fly spargen ja batch spargen ryyni-vesi -suhde oli sama, joten aika vähän meni uusiksi. No, joka tapauksessa. Ensimmäisellä vesilisäyksellä en päässyt tavoitelämpöön ja jouduin keittelemään ja lisäilemään vesimääriä. Mäskäys piti tehdä yksivaiheinfuusiona 67C asteessa, pääsin 65C:n joten enemmän saatiin käymäkelpoisia sokereita. Koska passasin mäskäysvedet, piti myös huuhteluvesiä vähän vähennellä että erän koko kestäisi 'bout samassa ja mahtuisi 10l keittoastiaan.

Mäskäys meni muuten ihan ok, lämpötilatkin kesti muutaman asteen sisällä vaikka parin kymmenen minuutin välein kävin sotkemassa ryynipuuroa. Water-to-grain rationa itsellä on yleensä jotain 1:4:n että kestää vielä sotkea, joskin pienissä satseissa voisi olla pienempikin suhde. Ryynit veti tällä kertaa isosti vettä, lopulliseksi keittomääräksi jäi jotain 9,7litraa - ei mahtunut keittämään 10l kattilassa kun hotbreakki oli niin iso, joten pienen määrän keittelin ensin kolmen litran kattilassa ja juuri kun 10l satsi kiehui niin lisäsin "sivuvierteen" takaisin päävierteeseen ja @60min humalat sekaan. Keitossa itse aina alussa pidän kattilassa kantta päällä ja kun kiehuminen alkaa, poistan kannen että vierteestä pääsee epätoivottuja aineksia haihtumaan pois.

Keiton jälkeen pistin vierteen päälle kannen ja löin kattilan ulos. Siellä se sitten oli ilta ysiin asti. Normaalisti en tällä tavalla no-chillinä ajele, koska näissä on muutamia ongelmia - pääosassa esteettinen oluen sameus. Nopeasti jäähdyttämällä saadaan aikaan ns. cold break jossa protskut saostuvat vastaavasti kuin hot breakissa ja tekevät kirkkaampaa ja "parempaa" olutta. Muita haittoja tässä tietysti on kontaminaation vaara (botulismi pahimmassa tapauksessa, mutta hyvin harvinainen), suurempi kitkeryys, aromi- ja flavorihumalien maun vähäisyys, dimetyylisulfidiit (maissimainen makuhaitta). Näiden osalta olin valmis kokeilemaan, toki aikaa meni moninkertaisesti enemmän jäähdytellessä. Monella jenkkifoorumilla on suositus että lyödään kuumat vierteet ilmatiiviiseen elintarvikemuovikannuun jossa annetaan jäähtyä blow off-hose ilmalukolla (tavan ilmalukko imee vedet sisään jos käytetään koska vierre kutistuu jäähtyessään ja muodostaa alipaineen). Blow off-hosen pituus pitää mitottaa sillä tavalla, että vesiastian vettä mahtuu reilusti letkuun ettei vierre täyty vedestä. Vesi on kuitenkin keittämättömänä aina pieni kontaminaatioriski (Suomessa vähemmän kuin esim. ausseissa/jenkeissä).


Hiivan kasvatin jo ennakkoon pullossa, tänään alkoi oikeasti muodostumaan jo kräusenia (hiiva muodosti primäärikäymismömmöjä pinnalle) kaikesta sekoituksesta huolimatta, joten sen pitäisi olla aika jees starttaamiseen. Pohjalla oli parin millin kerros hiivaa joten uskoisin että hiivasolujakin on vähintään riittävästi - ei pitäisi olla enää adaptiivisessa vaiheessa vaan hiiva varmaan lähtee käymään sen kummempia adaptointivaiheita... Tai lagiajan ei tulisi ainakaan olla mikään älytön.

Mut jeh. Siellä se poika taas pulputtaa - katsotaan mitä tulee ja toivotaan ettei kontaminoidu.

Jussimätöt suunnittelussa

Hahaa, ruokaa shaatana! Jussin menu olisikin sitten 'bouttiarallaa selvillä, katsotaan mitä tulee. Tarkoitus oli ostaa maustamattomia ribsejä, mutta kuinka ollakaan ei taas tältä kylältä löytynyt muita kun marinoituja tai pintamaustettuja - otin ikävä kyllä marinoituja kun olivat halvempia. Ruoat olisi 'bout seuraavat:

- Colamarinoituja porsaan sisäfilevartaita.
- Ribsejä ja Memphis-tyylinen BBQ-kastike
- Savulohi-katkarapusalaatti

Allekirjoittanut hoitaa vain nuo kaksi ylempää osiota josta mielenkiintoisempana tällä kertaa on ribsit kun en niitä ikinä ole tehnyt. Colamarinoidut porsaan sisäfilevartaat ovatkin jo marinoitumassa että kerkiää huomiseksi kunnolla valmistumaan, ohje jotakuinkin seuraava:

Colamarinoidut porsaan sisäfilevartaat:
~1kg porsaan sisäfilettä (naturellina of course)
Herkkusieniä
Pari kesäkurpitsaa
Pari paprikaa

Marinadiin:
2 dl Coka-cola
3 rkl soijaa
3 rkl Worchestershirekastiketta
1 dl ketsuppia
1 rkl paprikajauhetta
1 tl timjamia

Marinadissa lyö vain kamat sekaisin ja muovipussiin valmiiksi leikattujen lihapalojen kanssa. Seuraavana päivänä kaikki tikkuihin (kannattaa tikkuja kostuttaa joku vartti tjsp. etteivät pala grillissä). Sitten kypsennä ja kypsytyksen aikana glaseeraa vielä tuolla marinadilla, sen verran sokeria tuossa kokiksessa että saa ihan ok glaseerauksen. On muuten herq.

Ribsit

Sopivasti ribsejä, itse laskin että 1,7kg ja 4hlöä saattaa riittää kun kaverina on kuitenkin noita vartaita ja salaattia. Pitäisi nälän ainakin lähteä. Lihaahan näissä ei juuri ole - ja tätä reseptiä ei ole edes kokeiltu, katsotaan mitä tulee. Juju on seuraava:

1. Mausta ribsit jos ovat naturelleja
2. Laita ribsit muovipussiin.
3. Keitä muovipussissa olevia ribsejä tunti-pari. Muovipussithan on sitä varten että mausteet ei liukene veteen. Itse esikypsentäisin ribsit ennen grillausta koska yleensäkin possunlihasta saa aivan järrrjettömän hyvää kun kypsyttää pitkään.
4. Grillaile vähän aikaa jäähtyneet ribsit, itse en käytä glaseerausta kun on marinoidut ribsit - mutta joku sopivan sokerinen glaseeraus olisi kyllä pop, tulee mukavan rapsakansokerinen pinta.

Esivalmistustapoja taitaa olla muitakin, tyyliin 220 asteiseen uuniin veden kanssa pariksi tuntia, mutta itse pelkään sössiväni tuon vaiheen s.e. tulee kuivia ribsejä niin jätän tekemättä ja mieluummin keittelen.

Memphis-tyylinen BBQ-kastike
Ribsien kanssa pitää aina olla kastiketta. Itse en niinkään välitä hyvin tomaattisista BBQ-kastikkeista, joita ne yleensä on joten valkkasin tällaisen reseptin:

2,3 dl omenaviinietikkaa
2,3 dl ketsuppia
1,2 dl vettä
0,6 dl hienoksi silputtua sipulia (itse ajattelin käyttää paahdettua ja murskattua sipulia)
2 rkl hienonnettua valkosipulia
2rkl voita
2rkl siirappia (vaaleaa)
2rkl sinappia (itse ajattelin käyttää dijonia)
2rkl fariinisokeria
2rkl worchestershirekastiketta
1rkl paprikajauhetta
1rkl chilijauhetta
2tl kuivattua oreganoa
2tl kuivattua timjamia
1tl suolaa
1tl mustapippuria
1tl cayanne-pippuria

Sulatellaan voi paistinpannulla (keskilämmöllä), kuullotellaan sipulit ja valkosipulit. Lisätään muut aineet (omppuviinietikka vimppana), vähennetään lämpöjä ja keitellään kasaan parikymmentä minuuttia - annetaan soosin jäähtyä ja sen pitäisi olla valmista. Jos kastike on väljää niin maissi tai vehnäjauholla sen voinee suurustaa.

Tätäkään en ole kokeillut ja jostain jenkkifoorumilta sen bongasin. Ihastuin lähinnä aineslistaan ja vaikuttaa aika perkeleen hyvältä mätöltä, ennen kaikkea tuon worchestershiren ja maustepaletin puolelta. Saa nähdä mitä tulee, kerron kyllä kokemukset :P

Schneider-weissen hiivankasvatus

5dl Schneider-Weisse TAP6 hiivastartteri ravistelun jälkeen

Ja eilen se tapahtui, pakko oli korkata se Schneider Weissen TAP 6 ja aloittaa hiivan kasvatus sen pohjalta. Homma meni jotakuinkin suunnitellusti, tein 50g spraymallasta (5EBC taisi olla väri, eli todella vaaleaa) ja 4dl vettä. Keittelin vierteen hellalla ja jäähdytin nopsaan lyömällä kattilan vesihauteeseen. Lopputulema oli jotakuinkin arvion mukainen, mutta SG meni sinne 1.060:n.. Enkä tietenkään ollut keittänyt riittävästi vettä blandaamiseen, joten lisäilin sitten hanasta (heh, tervetuloa bakteerit) desin että vierrettä tuli 5dl ja SG meni 1.045 - eli kohtuu lähelle tavoitetta 1.040.

Join sitten oluen ja kaadoin sentin-pari pohjalta "huljutellen" huoneenlämpöiseen vierteeseen ja rrrravistelin raivokkaasti että hiiva saa myöskin happea kun kuitenkin iso osa vierteestä tuli keitettyä ja keittäminen huonontaa veden ilmausta. Ravistelemalla tai kaatamalla vierrettä saadaan tuo hapen määrä vierteessä max. sinne 8ppm tasolle. Ulkoisella elintarvikehappipullolla taidetaan päästä jopa 24ppm:n asti, mutta itselle ei ole ainakaan tuo määrä enää tarpeellista - enkä tiedä onko se sitten liikaa. Happeahan tarvitaan kuitenkin vain hiivalle sokereiden syömistä varten. No eniveis. Pistin sitten vierrepullon päälle foliohatun kun se pelkää että joku lukee sen ajatukset, eikun siis että hiilidioksidi voi poistua ja ei pääse pölyä tai muita mahdollisia kontaminantteja hyvään startterivierteeseen.

No, nyt päivän jälkeen ei näy high-krausenia vaikkakin hiivaa on muodostunut vierteen pohjalle. Veikkaan ja toivon että missasin high krausenin kun vierre on niin pirun pieni, Katsotaan päivä-pari, koska jos nyt hiiva lähti kasvamaan startterissa hyvin niin sen pitäisi olla käytettävissä ainakin pari päivää high-krausenin jälkeen. Katsellaan ihmetellään, kohta laitetaan panot tulille ja toivotaan että hiiva lähtee vierteessä pörpöttämään tai tehdään vehnälageria tai vehnäpintahiivaa, joista kumpikaan ei kuulosta liian houkuttelevalta.

Suunnitelmissa hiivan kasvatusta pullosta

No niin, nyt se hetki taas koittaa että pitäisi alkaa mäskäilemään ihan urakalla. Mietin että kesäloman kynnyksellä tekisin uusiksi M84 Stun Hefen ja M1 Garandin kun edelliset erät menivät kontaminoitumaan. Tietysti hiiva puuttuu, joten varmaan jotain lageria tässä vielä tulee kokeiltua. Varastossa on enää coopersin lagerkitin hiiva ja pullossa pesty Saflager S-23. Coopersin hiivan voisi toki käyttää M1 Garand klooniin jossa Safale US-05 olisi korvattu coopersin hiivalla, makuprofiili nyt ei aivan samaksi kehittyisi mutta päästäisiin eroon tuosta coopersin hiivasta ja vielä pari panokertaa menisi näillä varastohiivoilla. M84:ssa myös hiiva on ongelma. Suoraan sanottuna ei kiinnostaisi Melkolta tilata 6eur satsia ja maksaa postimaksuja lähelle kymmentä euroa - puhumattakaan siitä että tilaisin lisähiivaa ulkomailta. Seuraavat hiivat tulevat olemaan Wyeastin tai White Labsin nestehiivoja, hinta on kalliimpia mutta voihan voi - ei raaski postimaksujen takia tilata.

No ei hätä ole tämän näköinen, Alkokauppa on täynnä hyviä oluita ja varsinkin vehnäoluet (kuten M84 Stun Hefe) on monesti suodattamattomia ja pullokäyneitä, joka taas tarkoittaa sitä että niiden pohjalla odottaa hyvä hiivakakku omistajaansa! Tietysti voi olla että kaikki hiivalajit tai oluet eivät lähde kasvamaan, mutta aina kannattaa kokeilla - saapahan juotua oluen. Itsellä jääkaapissa on  varastoimani Schneider-Weissen TAP 6 hefen ja varastaisin hiivan siitä, veikkaan että päästäisiin lähelle oikeaa tulosta - oikeastaan oikeampaa mitä tuolla M84 Stun Hefen Safbrew WB-06 kuivahiivalla. Schneider Weissesta tuntuu olevan positiivisia kokemuksia ympäri nettiä s.e. hiivan kaappauksen pitäisi onnistua.

Pullosta en olekaan vielä hiivaa kasvattanut, mutta periaatteessa hommanhan pitäisi mennä siten että:

1. Juodaan olut, lasista. Pullon pohjalle jätetään sakka siten että se voidaan kaapata. Ei siis hiivoja tämän hefen sekaan - häpeä ja sääli, mutta kun tietää miten hyvää se mulle tekee niin kärsittävä on.
2. Tehdään hiivalle sopiva vierre, spraymallasta ja vettä siten että saadaan joku 1.040 ominaispainoinen vierre. Arviolta heittäisin että joku 15-20g spraymallasta/1dl vettä tekee aika hyvän seoksen.
3. Sanitoidaan pullon suu huolella ja kaadetaan pullon pohjalle jäänyt hiiva startterivierteeseen.
4. Ravistellaan niin eläimenä, että saadaan ilmaa (huom! vierteen tulisi olla jäähdytettyä)
5. Peitetään ja annetaan hiivan monistua, aina ohikulkiessa vähän ravistellaan että hiiva ei suspaile liikaa. Käymistä pitäisi ruveta tapahtumaan ja hiivan monistumaan.  Veikkaisin että pullosta kaapatulla hiivalla menisi pari päivää että siitä on saatu high-krausenit aikaan ja hiiva käyttökypsäksi.

Käyttäessä stirplatea saataisiin varmasti parempi tulos kun hiiva on koko ajan liikkeessä, mutta eiköhän tuo manuaalisestikin monistu. Startteriksi ajattelin että riittäisi joku pari desiä ja katsotaan jos hiiva näyttäisi siltä että riittää. Hiivaahan voi kasvattaa suurentamalla startterin kokoa aina päivän-parin jälkeen high-krausenista. Samaa hiivaa voitanee käyttää se viitisen kertaa peräkkäin, tämän jälkeen riski mutatoitumiselle kasvaa.

Saas nähdä mitä tehdään.

Lihapullia tomaatti-yrtti-valkosipuli -kastikkeessa

Koska tämäkin olisi taas vaatinut oman bloginsa ja alan kirjoittajana olemaan kypsähkö pitämään sataa eri blogia niin päätinpä sitten tänne aloittaa myös ruokapuolen seikkailuista kirjoittamisen. Reseptitkin pitää johonkin kirjoittaa ylös, eikä niitäkään kehtaa kymmenessä paikassa ylläpitää :D

Tänään iski pikkunälkä eilisten colamarinoitujen possuvartaiden + balsamicoperunoiden jälkeen, joten suunnitelmiksi pyörähti lihapullat. Ihan perinteiset sellaiset, pienellä kastikespesialiteetilla. Varastin kastikereseptipohjan Kreikkalaisesta Smyrnan makkaroiden reseptistä jota tässä pari viikkoa sitten tein ja modifioin sopimaan pykälää paremmin lihapullien kanssa. Voin sanoa, että hyvää tuli ja nälkä lähti :P

Resepti 2-4hlölle on jotakuinkin seuraava:

Lihapullat:
500-600g jauhelihaa (nauta-sika tai sika-nauta)
2dl kermaviiliä
1dl korppujauhoja
1 muna
1pss ranskalainen sipulikeitto
1tl paprikajauhetta
1tl suolaa
1tl jauhettua mustapippuria

Kastike:
800g Kuorittuja säilyketomaatteja
0,5dl Oliiviöljyä
2kpl valkosipulinkynsiä
1rkl Oreganoa
1tl Basilikaa
1tl meiramia
1kpl laakerinlehtiä
(½tl sokeria)
suolaa maun mukaan
mustapippuria maun mukaan

Kyytipojaksi spagettia/pastaa sopivaksi katsottu määrä (itsellä noin 300g spagettia on aika jees). Spagetin voi laittaa kiehumaan sopivassa välissä, muun ruoan valmistukseen menee sellainen 45min.

Sekoita kermaviili ja korppujauhot, anna turvota hetki. Lisää muna,sipulikeitto,jauheliha ja mausteet.Sekoita käsin tasaiseksi tahnaksi ja laita seos jääkaappiin.

Tällä välin tee tomaattikastike. Laita ainekset sekaisin laakeapohjaiseen kattilaan, kiehauta ja anna tämän jälkeen hautua keskilämmöllä noin 0,5h.

Ota lihapullataikina jääkaapista ja muotoile siitä sopiva määrä pullia - tosimies ei tee lasten lihapullia, vaan kymmenkunta tästä lihamäärästä on oikein hyvä :) Paista lihapullat paistinpannulla siten, että ovat ruskeita ja kypsän oloisia. Siirrä lihapullat pannulta tomaattikastikkeeseen ja anna hautua vielä noin 15min keskilämmöllä, että lihapulliin tarttuu tomaattikastikkeen maut. Tarjoa lämpimänä spagetin kanssa.

Ja eikun syömään! Kyytipojaksi kannattanee valita joku kevyt lager, esim. tsekkipilseistä Pilsener Urquell tai Litovel Premium, ehkä myös Brooklyn Breweriesin Brooklyn Lager voisi toimia.

Misericorde Pilsener pulloon

Tänään taas yksi huipentuma. Misericorde Pilsener oli näköjään maineensa veroinen ja antoi armokuoleman bakteereille mäskäysastiassa. Olut maistui pitkästä aikaa täysin raikkaalle ja oikealle pullotusvaiheen makutesteissä. Hieman vielä on vetistä joten runkoa pitää jostain pikkuisen repäistä, ehkä joku crystal 60:n lisääminen tai korkeampi mäskäyslämpötila voisi olla ratkaisu tähän.

No, mutta olutta siitä tulee ja tällä kertaa tuntuisi maistuvan jo oikealle. Pullotuksessa ei mitään ihmeellistä ollutkaan, muuta kuin M84 Hefe lähti pullotuksen yhteydessä viemäriin. Haju ja maku vain pahenee tuossa tuotoksessa viikko viikolta joten kontaminaatiosta ei enää ole minkäänlaista epäilystä.

Seuraavaksi Misericorde saakin olla lämpimässä pullossa pari viikkoa ja sitten kypsymään kylmään. Vaikka moni taitaa lagerinsa hiilihapottaa kylmemmässä lämpötilassa, on tälle tuo 14 astetta ollut ok. Ja muuten, diasetyylitauko onnistui, oluessa ei ole yhtään voipopparin makua vaan maistuu raa'asti lagerille. Blue Box Premiumille jopa, eli aikasta bulkkikamaa tuli tehtyä. Saa olla itsestään ylpeä :)

Niin joo ja FG oli 1.008@18C, olutta saatiin talteen 7,5l  eli ihan ok. Mäskäystehokkuudessa päästiin omaan ennätykseen eli 82%. Tämä on siellä missä pitää, eli mäskäysastian uudelleeneristys onnistui!

Misericorde Pilsener ja kontaminaatioepäilyt

Misericorde - toivottavasti nimensä mukainen olut. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen laitoin misericorden ensin 14 asteeseen - josta ns. high krausenin aikaan nostin huoneenlämpöön diasetyylitauolle - josta päivän päästä vein kellariin. VIRHE! En oppinut viimekertaisesta M320 meadikokeilusta että kellari on liian kylmä käymistä varten. Kellarissa viikko ja vesilukosta ei pulpahduksen pulpahdusta, ei ominaispainon laskua eikä mitään. Misericorde takaisin 14 asteeseen ja pieni ravistelu että flokkaantunut (pohjalle "kasaantunut",  suspannut lue: suspended) hiiva takertuu taas sokereihin ja rupeaa mutustelemaan niitä kuin viimeistä päivää.

Saflager S-23 ei siis toiminut myöskään 8-9 asteen lämpötilassa. Kummallista kun otetaan huomioon että hiivan suosituslämpö on jossain 12 asteen kieppeillä, heh. "Älä koskaan luota valmistajan suosituksiin". Palatakseni myös parin aiemman erän kontaminaatioon josta epäilin mäskäysastiaa syylliseksi, oletan että tässä on nyt näin käynyt. Uusituilla eristyksillä varustetulla mäskäysastioilla varustettu Misericorde ei "haise" yhtä voimakkaasti sellaiselle maalle kuin aiemmat satsit ovat haisseet. Tätä kärsii ehkä juoda useammankin pullollisen kerralla. Mielenkiintoista tässä kontaminaatiossa on se, että tuoksu on asteen vahva - ei kuitenkaan täysi viemäri - ehkä pikemminkin maan tai maakellarin haju. Maussa ei huomaa eroa, mutta ei se tuoksu nenää sivele enää parin tuopillisen jälkeen. Voi olla että kohta hylsytetään muutama kymmenen litraa olutta ja tehdään uudet mäskäyslaitteistot.

Vituiksi siis menee, mutta menköön. Harrastaminen on kivaa ja joskus pitää sössiä että osaa laittaa homman kuntoon.

Misericorde Pilsner ja uusi mäskäysastia

Parhaillaan on poika kiehumassa, minuutin päästä toinen humalointi sekaan ja eikun menoksi. Kaiken kaikkiaan taas oli opettavainen päivä ja uudelleeneristetyn mäskäysastian kanssa. Reseptinä toimi Misericorde Pilsener, joka käytetään pohjahiivalla, reseptiä oli hieman vahvistettu vienna-maltaalla jonka pitäisi tuoda vähän keksiä ja runkoa olueen. Resepti eniveis seuraava:

1,20 kg	Pilsner (4,5 EBC)	Grain	1	70,6 %
0,50 kg	Vienna (8,0 EBC)	Grain	2	29,4 %
6,00 g	Magnum [14,00 %] - Boil 60,0 min	Hop	3	31,6 IBUs
3,00 g	Saaz [4,00 %] - Boil 20,0 min	Hop	4	2,7 IBUs
8,00 g	Saaz [4,00 %] - Boil 3,0 min	Hop	5	1,5 IBUs
1,0 pkg	Saflager Lager (DCL/Fermentis #W-34/70) [50,28 ml]	Yeast	6	-

Hiiva on oikeasti Saflagerin S-23, mutta väliäkö tuolla, voi sen käyttää yllä olevallakin hiivalla ja voi olla jopa parempi vaihtoehto, mutta tuota nyt oli varastossa joten se lähti käyttöön. Käyminen itsessään lagerilla tulee olla oleellisesti huoneenlämpöä matalampi, muuten tehdään steam beeriä (oluttyyli tämäkin). Yleensä hiiva määrää pitkälti käyttämislämmön, esim S-23 kuulemma tekee parempaa jälkeä lähellä 14 astetta, vaikka lagerit monesti käytetään esim. 10 asteessa ja sitten alenevasti lähelle nollaa. Tämä on oma taiteenlajinsa ja kannattaa lukea muutama kirja aiheesta ennen kuin aloittaa lagereiden teon - ei ole helppoa. Itsellä tavoite on aloittaa 14 asteesta ja kun pari päivää on siellä käytetty - siirretään olut huoneenlämpöön ns. diasetyylitauolle jossa hiivalla on mahdollisuus siivota muodostuneet diasetyylit ja vähentää tällä tavalla "voin makua" oluesta. Diasetyylitauon jälkeen olut menee 3-4 viikoksi kellariin noin 8-9 asteen lämpöön. Tämän jälkeen karbonointi huoneenlämmössä.


No niin, mutta itse valmistus lähtikin kohtuullisen näppärästi käyntiin. Uudella eristetyllä mäskäysastialla pääsin jo 74% mäskäystehokkuuteen joka on kotioloissa aika hyvä. Ennen eristystä mäskäystehokkuus jäi huomattavasti alemmas, jonnekin 65-68% välille. Tarkoittaa sitä, että sokerit liukenivat paremmin kun lämpötila mäskäysastiassa pysyi paremmin vakiona - itseasiassa heitto oli vain muutamia asteita tunnissa.


Mäskäyksen jälkeen kevyesti jatkettu keitto ja keiton jälkeen jäähdytys vesi-jää-merisuolahauteessa. Jäähtyminen vei jonkun puolisen tuntia (parhaillaan menossa...). Seuraavaksi jäljellä enää hiivaus ja ilmaus ja kylmävarastointi.


Mitä sitten meni tässä satsissa väärin tai vaati miettimistä? No parikin asiaa. Aluksi meinasin sekaan laittaa viime satsista ylijääneet lager-maltaat, luojan kiitos tuoksautin niitä ensin. Olivat menneet homehtumaan kun olin säilyttänyt astianpesukoneen päällä jossa kosteus ja lämpötila vaihtelee paljon. Onneksi muut maltaat, sekä avatut että suljetut, ovat ulkovarastossa kohtuullisen tasaisen kuivassa ja tasalämpöisessä paikassa.


Toinen ongelma oli se kun laskin vierteen ja mittasin pre-boil SG:n (ominaispainon ennen keittoa). WTF! 1.024, ei voi olla totta - ja vierrettäkin on pari litraa liikaa! Syy selvisi sitten pienellä ihmettelyllä kun ensin meinasin jatkaa keittoa 160min saakka että saisin ylimääräisen veden haihtumaan. Ongelma kuitenkin oli siinä, että unohdin lisätä ominaispainoon korjauksen - joka on 50 asteisessa vierteessä kohtalaisen paljon kun mittari on kalibroitu 20 asteeseen. Korjauksen jälkeen ei vierre vaatinutkaan korjausliikkeitä. Alla hieman teoriaa siitä miten tämä korjaus lasketaan:


Ominaispainon korjaus menee 'bout seuraavalla kaavalla:

SG = sg + T / 4 * 0.001

SG = Ominaispaino tietyllä hetkellä

sg = Vierteen mitattu ominaispaino

T = Vierteen lämpötila mittaushetkellä

Omilla arvoillani lasku menee jotakuinkin seuraavasti:

SG = 1.024 + 50 / 4 * 0.001

SG = 1.024 + 0.0125

SG = 1.0365

Ja kun ominaispainon tavoitteena ennen keittoa (pre-boil SG) oli 1.038, päästiin itseasiassa aika hyvään saantiin. Tämän lisäksi nestemäärä johtui pitkälti vanhan astian fuskaamisesta, eli nyt mäskäysastia ei enää syö niin paljon nestettä itseensä (fuskasi väliin) ja litra nestettä tuli lisää. Nyt jäädään enää odottamaan enää lopputulosta! Iloista päivänjatkoa ja hyviä huikkia :)

M84 stun hefeweizen ensimaistelussa

Viikon se pötkötti pullossa, lämpimässä. 7g/l oli karbonointia. Ensimmäinen pullo korkkaantui tänään, toista ei toinna korkata. Olut on kaikin puolin onnistunut, mutta maku on ihan kuin vihreää omenaa söisi. Elikkä vaikuttaa kovasti vielä raalta kaverilta. Happoja ei ole muodostunut juurikaan ja vaahto on vielä aika olematonta. Tämä kaveri vaatii hieman kypsyttelyä.

Muuten onkin ihan mukavan raikkaan oloinen ja selkeästi vehnäolueksi tunnistettavissa sekä hajunsa että makunsa puolesta. Ensimmäinen täysmäskätty olut jossa oikeasti oli kärsivällisyyttä riittävästi mukana. Jatkostepit tämän suhteen ovatkin hyvin yksinkertaiset, viikko lisää lämpimässä ja pari kylmässä - luulisi sitten jo maun/happojen parantuvan oleellisesti.

Kaiken kaikkiaan maussa on muuten aika sopivasti bitteriä ja hieman neilikkaisempi kuin banaaninen maku, lähellä Paulanerin Naturtrübia. Ensi kerralla lyön hiivaksi Schneider-Weissen tap 6:n hiivan ja katsotaan josko banaanimakua rupeaisi irtoamaan. Tätä odotan vesi kielellä! Aromipuolella vielä on parantamisen varaa, aika sellainen kitsku tuosta nousee, mutta jospa tässä oppisi joskus humaloimaan.

Lisäksi huomenna on panopäivä, joten kerronpa sitten mitä siitäkin tulee... Tiedossa on Vienna-maltaalla höystettyä pilsneriä (lue: pilsner as in oluttyyli, not as in ykkösolut), eli lager-hiivalla ja matalissa lämpötiloissa käytettyä olutta - joskin with a twist of vienna-mallasta josta toivoisin vähän runkoa ja keksimäistä makua...

To be continued...

Pullotuspäivä

Ja taas tänään Jorma pullotti kalsareissa :) Eli oli sekä M84 Stun Hefeweizenin ja M320 Meadin pullotusta, M320 oli todella helppo, ei muuta kuin pulloon. Ominaispaino oli käynyt jonnekin 0.09:n maita, eli todella alas. Potkuahan tähän tuli jotakuinkin se maksimi mitä näillä perushiivoilla voi tulla eli 15til-%. Maku sinänsä oli muuttunut viime maistelusta yllättävän paljon, paljon kuivemmaksi ja hieman happamaksi. Maistuu nyt pitkälti joltain maustetulta valkoviiniltä tjsp. Olin aika yllättynyt. Kyllä kun tuon jäähdyttää ja vetelee pikkuisen huoneenlämpöä lämpimämpänä niin tojii varmasti. Kellarissa saisi melkein nyt olla puoli vuotta-vuoden että olisi parhaimmillaan joten pitää säästellä mahdollisuuksien mukaan että ensi kesäksikin jäisi..

M84 Stun Hefeweizen olikin sitten asia erikseen. Tämä kävi primäärissä viikon, sekundäärissä kaksi ja nyt laitoin noin 7g/l sokeria pönttöön ja lapposin oluen päälle. OG oli tällä 1.051 ja FG 1.008, alkoholia täten 5,6til-% + pullosta tuleva pari yksikköä. Lähelle kuutta menee siis - hyvästi raikas kesäjuoma :P Kokonaismäärä mikä jäi pulloon oli noin 6,7l. Hieman vetisen makuinen oli vielä, mutta kyllä tästä jotain tulee.  Samalla tästä opin mikä meni pieleen M1 Garandissa - tekijä oli hätäinen ja ei antanut käydä riittävän pitkään sekundäärikäymistä ja hiiva ei kerinnyt riittävästi siivota olutta. Humalan tuoksu/maku tasoittui aika paljon kun hefekin oli viimeistä viikkoa, eikä yksi ylimääräinen viikko olisi tehnyt pahaa.

M84:n hiivan pesu ei onnistunut, ykkösestä sain talteen vain tauhkaa ja kakkoskäymisessä muodostui niin vähän hiivaa että sen pesu olisi ollut lähinnä naurettavaa. Todella pieni hiivakakku kakkosvaiheessa, paksuus oli pitkälti alle millin.

Nyt siis odotellaan taas pari viikkoa ja suunnitellaan joku lager-resepti joka saataisi tulille sopivasti tässä vielä ehkä tämän viikonlopunkin aikana... onhan tuolla uudelleeneristetty mäskäysastiakin testaamatta.

Välimaistelua ja pullotusta, mahdollista kontaminaatiota

Vituks män, savolainen supersankari, taisi vierailla M1 Garanadin pullotuksessa. Pari kontrollipulloa olen maistellut ja noh, maistuu jotakuinkin pahemmalle joka kerta. Vaikuttaa pahasti siltä, että kontaminaatiopeikko yllätti tähän olutsatsiin. Sellainen vähän kitkerä, todella vahva maan - jopa kevyesti viemärimäinen haju ja maku kirii suuhun kun sitä siemailee. Todennäköisesti siis kontaminaatio, mutta katsellaan muutama viikko ja jos vielä pahenee niin sen varmaan huomaa. Oletuksena oli välillä että fuggles maistuu liikaa läpi, mutta ei se nyt siitä taida olla kiinni...

Sitten iloisempiin asioihin. M84 Stun Hefe meni tänään sekundääriin, aikaistin siirtoa kakkoseen kun käyminen oli todella rajua ja ominaispaino oli jo niin alas päässyt. Välimaistaminen paljasti, että ihan olutta siitä taitaa tulla. Kevyesti maistui vielä hiivalle, mutta katsotaan josko sekundääri sitä tasoittaisi. Hirveää hiivasakkaa pöntön pohjalla ei ollut.

Myös M320 Mead tuli maistettua. Voeee äetee. Meadi on jo kirkastunut (ominaispainoa en idiootti mitannut) ja maku oli todella kukkaishunajainen ja hyvä, sellainen raikkaan floraali jos sitä jotenkin voi kuvata - kevyesti ehkä jopa valkkarimainen. Alkoholipontta löytyi kyllä paljon, joskin hunajaviinissä sitä pitääkin olla - mennään varmaankin lähemmäs 15 til-% . Kaikennäköisiä kiljuja sitä tulee keiteltyä.

Ilo ja suru samassa paketissa tänään. Illalla on vielä hiivan pesua jos saisi tuosta primääristäkin tuota jonkin verran talteen kun on huoli että näinkö sitä ollenkaan sekundääriin muodostuu...

M84 stun ja liian alhainen ominaispaino

HAHAA! Hirveän kiihkeän käymisen jälkeen M84 stunin primäärikäyminen näyttäisi olevan ohi. Tänään mittasin ominaispainon, maistelin ja haistelin. Ominaispaino oli 1.009, eli liian kuivaksi kävi - tavoitteena oli jotain 1.012-1.015. Sinänsä potkua tuli enemmän, mutta runko jää kyllä puuttumaan kokonaan.

Mikä siis meni pieleen? Oma arvio on että mäskäyksessä ei lämpötila kestänyt riittävän kauan riittävän korkealla. Mitä korkeampi lämpötila mäskäyksessä on, sitä enemmän käymäkelvottomia sokereita syntyy. Käymäkelvottomilla sokereilla tarkoitan siis pidempiketjuisia sokruja joita hiiva ei voi napostella. Kun vierteeseen tulee käymäkelvottomia sokereita - ei ne myöskään käy alkoholiksi (yllätys!) ja ominaispaino jää korkeammaksi. Mäskäysohjelmaakin nostin varta vasten 67 asteeseen, että oluesta tulisi rungoltaan vähän tuhdimpaa - näin ei kuitenkaan käynyt. Tämä nyt on vain villiä arvailua, mutta olettaisin että kylmälaukun karkuuttama lämpö aiheutti nyt hieman rungottoman oluen.

Muutoin tuotoksen maku ja tuoksu oli tässä vaiheessa oikein hyvä. Raikas ja hieman neilikkainen maku sekä hiivaisa tuoksu paljasti että kyseessä todellakin on vehnäolut. Makuprofiili ei ole ehkä juuri se miltä perinteiset saksalaiset hefet maistuvat, mutta toisaalta tähän olin vähän varautunutkin hiivaa käyttäessäni. Ehkä ensi kerralla jokin Wyeastin tai White Labsin nestehiiva voisi olla parempi.

No, noin 4,7 til-% sijasta taisi tulla 5,5 til-%. Ei kuitenkaan liian vahvaa että siitä janonsammuttajaksi ei olisi.

Kylmälaukun modifiointia

No niin, viime panojen jälkeen piti ruveta kylmälaukkua katselemaan kun tuntui että se fuskaa aivan liikaa lämpöjä pois. Pientä parannusta oli pakko tehdä, joten ensimmäisenä operaationa oli kylmälaukun aukaisu ja purkaminen. Nyt jos tekisin kylmälaukun, tekisin sen hieman eri tavalla ja purkaisin atomeiksi ennen kun siihen hanan asentaisin.

Purkamisen jälkeen paljastui muutama yllätys. Ensimmäisenä oli todella hupaiset styroksit - kylmälaukun sisällä oli viisi noin senttimetrin paksuista styroksiräpykkää - joka selittää jo sen miksi laukku karkuuttaa kylmää niin paljon. Kaiken lisäksi hana oli vuotanut kylmälaukun sisälle ja vierre oli imeytynyt styroksiin - haisten todella pahalle. Tästä jännitetään ensi kertaan, että kontaminoituuko satsi. Desinfioin ja pesin muovit ja toivon että pilaantunut vierre ei kontaminoi seuraavaa satsia.

Tästä johtuen tein pesukoneen rumpupidikkeiden suojakumista, lappoletkusta ja kumiletkusta uuden viritelmän hanalle. Tämä on vähän tiiviimpi kuin viimekertainen patentti. Ja jos näyttää fuskaavan niin silikoniahan siihen on vielä laitettava. Pitäisi käydä jostain rautakaupasta kunnon läpivientikikkurat tätä varten, ettei tarvitsisi arpoa, että pitääkö tiivisteet vai ei.

Tämän lisäksi styroksit meni roskiin ja tilalle tuli rockwoolia, siis normaalia mineraalivillaa jolla eristetään seiniä. Oli kohtuullisen kettumainen työnnellä niitä villoja pienistä rakosista kylmälaukun väliin, mutta toivotaan että lämpö rupeaisi kestämään. Tämän lisäksi taidan jostain vielä routamattoa hankkia ja päällystää kylmälaukun sillä. Rupeaa kestämään lämmöt.

Tätä modifiointia tehdessä tuli mieleen, että jos rakentaisi tyhjästä uuden mäskäysastian johon tekisi varauksen "fly spargingille", jossa huuhtelu on jatkuvaa. Tähän asti olen mennyt "batch spargella". Tämän saisi periaatteessa tersittyä aika helposti parista isommasta sankosta jotka menisivät toistensa sisään... Noh, suunnitellaan ja katsellaan miten tuon mäskäysastian kanssa käy.

Panopäivän lopputulemat

M84 Stun Hefeweizen olisi nyt käymässä. Panopäivä meni varsin mallikkaasti ja siitä hyvästä ajattelin räpsiä kuviakin matkalla. Tässä pieni kooste siis päivän tapahtumista kuvineen.

7.00 - Marppi oli viety töihin joten eikun kamat esille. Nostin tyylin mukaisesti jotakuinkin kaiken pöydälle ja tarkistin että kaikki löytyy. Käymispönikkä, vesilukko ja vaaka taitaa kuvasta puuttua.

Tavarat levällään

Kuvasta löytyy siis jotakuinkin seuraavaa:
- Kylmälaukusta tuunattu hanallinen mäskäysastia, pitää lämmön vähän huonosti silti sisällään - lisätuningia tarvitaan. Tähän liitteeksi (hanan edessä) pesukoneen rosteriletkusta tehty suodatin jonka läpi vierre erotellaan ryynistä sekä puutarhaletkun pätkä hanaan kiinnitettäväksi ettei vierre hapetu matkalla käymisastiasta keittokattilaan (takana vasemmalla)
- Äärioikealla Corona-mallasmylly, voisi olla parempikin mutta kyllähän tuolla pärjää.
- Lappo (punaisine letkuineen) ja bottlefillereineen.
- Siivilä ja 1l desimitta.
- Ominaispanomittari, mittaputki ja lämpömittari (siivilän ja mallasmyllyn välissä), mittalasi mäskäysastian edessä.
- Lisäksi hiiva ja pari pussia mallasta (puutarhaletkun "sisällä"). Alla vielä kuva itse raaka-aineista, tämä siis on välineurheilua!

Raaka-aineet mistä olutta syntyy

Raaka-aineina siis Lager-mallasta, vehnämallasta, SAFBREW WB-06 hiiva ja Hallertau Mittlefrüh humalaa.

7.30 - Y.o. kamoista noin 95% meni desinfiointiin ja pesuun + mäskäysastia ja oheissälät. Tämä vaihe onkin se tympein. Käytössä Melkon desinfiointiainetta joka on kohtuu helppoa. Starsania pitäisi melkein belgiasta tilata niin ei tarvitseisi enää huuhtoa desinfioinnin jälkeen.

7.45 - Ryynit myllyyn ja mäskäämään. Alla kuvaa ryyneistä, että millaista siitä sitten tulee rouhinnan jälkeen. Tästä sitä olutta alkaa sitten syntyä (lisää vain vesi).

Rouhittua mallasta

Ylemmässä astiassa on ohraa ja alemmassa vehnää, erottaa siitä että tuossa vehnässä ei ole sitten minkäännäköisiä akanoita seassa. Ohramaltaasta jää aina vähän, joskin se on sitten hyvä asia että ei vahingossakaan paukahda siivilä tukkoon kun vierrettä aletaan valuttamaan. Maltaiden rouhiutuessa lämmitin muuten mäskäysastiaakin noin neljällä litralla kiehuvaa vettä, ettei lämpöhävikkiä tulisi niin paljon kun mäskäysastia on jo esilämmitetty. Noh, ryynit astiaan ja eikun menoksi.

Vierre valmistumassa

Vierre valmistumassa

Mäskäys näytti jotakuinkin ylläolevalta tynnyrin sisäpuolelta ja allaolevalta tynnyrin ulkopuolelta. Mäskäysastia yritti leikkiä mörköä - parilla lisätäkillä minimoidaan taas haihtuvaa lämpöä että pysyisi mäskäyslämpötila mahdollisimman lähellä sitä mitä piti. Eli noin 67 astetta ja tunti mäskäten. Mäskäyksen jälkeen juoksutin pari kannullista ja huuhtelin kahteen kertaan (2,1l + 5,1l, 76 C asteisella vedellä).

10.00 - Keitto! No niin, allekirjoittaneen lempparihommaan. Eli vierteen keittoon - tästä oikeasti lähtee pirun hyvä tuoksu! Alla satsi muutamia kuvia keitosta. Käytännössä homma siis meni siten, että en jaksanut puuhellaa lämmittää ja keittelin sitten sähköllä. Sama kai tuo. Humalat lisättiin 7g@60min ja 3g@5min. Hotbreakki yllätti ja meinasi tulla hellalle (boilover), joten parissa kattilassa keittelin kunnes oli sen verran vajunut että kaikki melkein 10l mahtui taas kattilaan.

7g + 3g Hallertau Mittlefrühiä

Hotbreakki alkaa muodostumaan

Hotbreakki on oikeasti muodostunut, hyvä sellainen

Keiton viimehetket ja 3g humalaa sekaan

11.00 - Hiivan valmistelu ja jäähdytys. Viime kerrasta opiksi ottaneena, sain vierteen jäähtymään omilla patenteillani parissa kymmenessä minuutissa noin 26 asteeseen. Pienillä olutmäärillä tämä on vielä helppoa - helvetisti lunta, vähän suolaa ja vettä lavuaari täyteen, sitten pieni vesivirtaus hanasta päälle että vesi vaihtuu ja kiertää kattilan ympärilllä ja kattilassa vastasuuntaan pyöritystä - kyllä nimittäin jäähtyy! Samalla sitten kun jäähdytys oli käynnissä niin rehydratoin hiivan (15min ja 'bout 1dl 38 asteista vettä). Eli hiiva sekaan kunnes sen päälle tulee vaahto. Jäähdytyksen jälkeen oluen siivilöinti kaikesta breakkimatskusta (osa jää vielä siitä pönttöön, josta laskeutuu primäärikäymisen aikana pohjalle) ja humalakukinnoista ja sitten vierteen hiivaus ja kotio. OG:ksi tuli 1,050 vaikka tavoite oli 1,052 joten pikkuisen voisi vielä parantaa - mäskäystehokkuus ei tällä matskulla ollut niin hyvä kuin viimeksi.

Jäähdytyspatentti + helvetisti tauhkaa vierteessä

Hiiva juuri hydratoituna

Hiiva vartin hydratoinnin jälkeen, huomaa noin 1,5cm paksu vaahto pinnalla.

Ominaispainon mittausta vierteestä - väri on varsin vehnäolutmainen - vaaleaperkele. 

No niin, siinäpä sitä olikin tätä panopäivää. Kaikki meni nappiin ja mikä ei mennyt niin ensi kerraksi parannetaan. Tämä olut todellakin saa kestää 2vkoa primäärissä, 2vkoa sekundäärissä, 2vkoa lämpimässä pullotettuna ja pari viikkoa tarvittaessa kylmässä. Eli kesäksi valmistunee :P

Tilaus saapui :)

Viime keskiviikkona asetettu Melkolle tehty tilaus saapui vihdoin. Olihan tuo postissa ollut jo perjantaina (luojan kiitos en tilannut hiivaa), mutta koska seurantakoodia ei tullut sähköpostiin niin jäi viikonlopun panot seuraavalle viikolle. Nyt kuumeisesti mietin että olisiko millään mahdollista tehdä isompaa satsia - sellaista 15l puljukkaa. On nimittäin asia niin, että olisi tuota mallasta riittävästi ja ainoaksi ongelmaksi oikeastaan muodostuu tuon määrän jäähdytys. Kalustona kun on vain 2x10l kattilaa ja muutamia kolmen litran kattiloita niin keitto kyllä onnistuisi kymppilitraisissa puuhellalla, mutta tuo kahden ison kattilan jäähdytys on hieman haastavaa. Pitänee jostain alkaa etsiä cooleria ja parinkympin kattilaa niin saa vähän satsikokoa uusittua. Toisaalta mukava on pientenkin satsien kanssa puuhastella kun saa paneksia sen verran useammin.

No niin, mutta takaisin asiaan. Melkolta tuli siis seuraavaa:
100g Saaz humalakukintoja
100g Hallertau Mittlefrüh humalakukintoja
4kg Pale ale mallasta
4kg Lagermallasta
500g light spraymallasta (12EBC)

Nyt kun varastossa on vielä seuraavaa:

2kg Lagermallasta
2kg Pilsnermallasta
1kg  Viennamallasta
~1kg Crystal-mallasta (60)
~1kg Patenttimustaa
~1kg Suklaamallasta
Safbrew WB-06 hiiva (vehnähiiva)
Saflager S-23 hiiva (lagerhiiva)
Pullossa pestynä Safale US-05 hiivaa (ale-hiiva)
1pss Coopersin kitin hiivaa
<80g Magnum humalaa
<70g Northern Brewer humalaa
<60g Fuggles humalaa
500g Brew enhanceria
200g Panimosokeria

Niin muutama panokerta alkaakin olla selvää kauraa. Tulossa on odotettavasti jonkintyyppistä stouttia, lageria, viennalageria, vehnäolutta, witbieriä, brown alea, portteria ja ja ja ja ja... Hetki, milläs ajalla mie nuo kaikki teen? ENTÄS JUON?

Kyllä sitä on kaikennäköisiä ongelmia tässäkin harrastuksessa. Cooleri olisi kiva jos vain jostain saisi, ikävä ettei ole markkinoilla käytettynäkään mitään 50 hintahaarukassa olevaa. Noh, jospa vielä joskus - nyt kaikki pontikankeittäjät, luopukaa kierukoistanne laatuoluen valmistusta varten :)

FugMeDrunkless Magnum ja M84 Stun Hefeweizen

Nyt lopulta eilen kotikaljaa maistoin pullotettuna ja helvetti! Siitähän tuli hyvää kaikesta kohelluksesta huolimatta. Toimii äärettömän hyvin tuollainen kevyt bitteröinti kotikaljassa - siitä vielä oikeasti tuli kevyt bitteri kun kerkisi muhimaan vain pöntössä. Onneksi en viemäriin kaatanut, vaikka lähellä olikin. Tähän menneistä kotiolutsatseista tämä on ehdottomasti paras - nimikin on sitten virallistettu FugMeDrunkless Magnumiksi, kun nyt aiemminkin tuli tuota humalan nimeä siinä käytettyä ja tämä oli variaatio FugMeDrunklessista.

Tämän lisäksi tuli sitten suunniteltua hefeä että pääsisi ensi viikonloppuna panohommiin. Kyseessä siis vehnäolut kesäksi. Pientä säätöä tähänkin reseptiin matkalla kertyi, aluksi mallassuhteet oli 50%-50% mutta jälkitarkastelulla 60-40 tuntuu jotenkin paremmalta/sopivasti vehnäisemmältä. Keinona on yksivaiheinen infuusiomäskäys, aluksi suunnitelmissa oli 65C mäskäys mutta senkin päätin muuttaa 67C että tulee vähän enemmän käymäkelvottomia sokereita ja ei mene ihan niin kuivaksi tuo olut. Resepti lopullisessa muodossaan siis seuraava:

Lopullinen satsin koko noin 7,5l (kyllä, teen pieniä satseja verrattuna kanssaolutpuuhastelijoihin)

Maltaat:
1kg Vehnämallas
600g Lager-mallas

Keitto/humalointi:
7g Hallertau Mittelfrüh@60min
3g Hallertau Mittelfrüh@5min

Karbonointiin 7g/l panimosokeria.
Hiivana Safale WB-06

Arvioitu OG 1,046
Arvioitu FG 1,014 (alkoholia arviolta 4,5 til-% + karbonointi, eli <5til-%)
Katkeroaineet:  13,5 IBU
Väri: 8,6 EBC

Käymässä tämä saanee olla viikon ykkösessä ja pari-kolme viikkoa kakkosessa josta sitten pulloon ja pullossa muutama viikko. Tavoite käyttää kohtuullisen huoneenlämpöisessä kun hiivasta kuulemma irtoaa paremmin banaanimaista makua lämpimässä. Hiiva on muutenkin täysi mysteeri, näyttää jakavan mielipiteitä varsinkin jenkkifoorumeilla.

Humaloinniltaan singlehoppi hefeweisse, jossa on hyvin vähän katkeroa ja on joka on hyvin vaalea - niinkuin pitääkin. Välillä tekisi mieli lisätä korianteria ja pomeranssia, mutta sitten mentäisiin jo belgialaisen witbeerin puolelle ja hiiva ehkä ei ole tähän mikään paras. Tätä siis pannaan jos vain viikonlopuksi materiaalia Melkosta tulee, sieltä siis tilattu Saazia ja Hallertau Mittelfrühiä että on seuraavaankin panoon tuota mallasta (tavoitteena ehkä lager, ehkä joku ale). Samalla tarttui mukaan 4kg pale ale mallasta ja 4kg lagermallasta, kun ei tuota perusmallasta oikein meinaa itseltä enää löytyä, samoin kuin spraymallasta että pystyy jonkinlaisen startterin duunaamaan noista varaston hiivoista tai kasvattamaan vaikka Chimay-pullon hiivoista jonkin trappistin itselleen.

Ja nimihän tälle oluelle (M84 Stun Hefeweizen)  tulee tietysti jenkkiarmeijan käyttämästä M84 tainnutuskranaatista, syykin itsestäänselvä. Ensin näkyy vain väläys ja sitten on jo taju poissa - ilotulitusta näkyy silmissä vielä tunteja tämän jälkeen. Semmoista taas tällä kertaa, pankaa toisianne :)

Mitä ei pidä tehdä kotikaljan kanssa?

No niin, oikein kunnon epic-fail tuli sitten tehtyä tuon kotikaljan kanssa. Lisäsin sitten 3g Magnumia edellisen viestin reseptiin - ensin keitossa meni vituiksi, väärä levy päällä ja kansi sen levyn päällä. Rosterikansi otti vähän väriä ja noh, menetti sen rosteriominaisuuden :) Näpit paloi kun sitä nostin.

Tänään sitten maistelin seisonutta olutta ja *kitsk* - aivan liian jämäkkää, mikä vika - no ryynejä olin laittanut jostain syystä 3dl enkä suinkaan 500g ('bout 7dl). Tähän paikkauksena oli sitten tehdä 6dl satsi kahteen litraan vettä (eli vahva pikakalja) ja sekoittaa kaksi tuotosta keskenään. Ikävä kyllä tämä ei auttanut siihen bitteriin ollenkaan, maistuu nimittäin aivan humalateelle. Laskennallisesti ibuja on vain jotain parikymmentä, mutta kyllähän tuo tuossa tuntuu 60:ltä, eli ruismallas ei tasapainota riittävästi tuota makua.

Tästä opiksi ensi kertaa varten, että maksimissaan 1g Magnumia ja vieläpä max puolen tunnin keitolla. Laskennalliset IBUt ei saa ylittää kymmentä-viittätoista. Että sellaista siis tällä kertaa. Poika on kuitenkin taas pystytetty ja fugglesia lisätty kuivahumalointina - katsotaan jos maku tasoittuu kun sokerit ovat käyneet. Lisäksi variaationa sokerin loppumisen ja määrän lisäyksen takia - normisokeria 200g ja fariinia sellaiset 40g - tästä voi tulla mielenkiintoinen erä ja ensimmäinen joka jää juomatta.

Talon Kalja FugMeDrunkless, erä 2, panimon erä #10

Ja taas koitti se aika kun tehdään lähes alkoholitonta, eli FugMeDrunklessia - mielessä taas hiipii että jos pilaisi hyvän reseptin käyttämällä tähtianista tai osittaismäskäisi pienen määrän suklaamallasta tuohon sekaan. Niin pitkä aika on kuitenkin viime satsista että taidan jättää tässä erässä kokeilut väliin.. Tai no, jos hieman humalointia parantaisi ja lisäisi jonkun 2-5g Magnumia jälkimmäiseen vesisatsiin ja kokeilisi irtoaako alfahappoja "humalateehen" jossa ei ole vierrettä.

Allekirjoittanut kun on niin typerä kaveri että ei tykkää kotikaljasta joka maistuu liian makealle - pikkuisen saa olla bitteriä/makua jostain kevyestä humaloinnista. Ja siis niille jotka eivät tätä reseptiä ole vielä nähneet niin se on jotakuinkin seuraava:

500g Tuoppi kaljamallas (käytännössä valmiiksi rouhittua ja paahdettua, karamellisoitunutta ruismallasta)
200g Kidesokeria (n.2dl?, jospa tähänkin joskus löisi panimosokeria, spraymallas on liian hienostelua ja todennäköisesti pilaa maun)
5g Fuggles-humalan kukintoja (0,5dl) - Haaveena ensi kesänä kerätä porukoilta humalat tätä varten..
3+7ll vettä
2tl Normaalia Sunnuntai kuivahiiva

1. Kaljamaltaat paljuun, päälle 3l kiehautettua vettä, pidetään noin 12h.
2. Lisätty 7l kiehautettua vettä, pidetään paljussa noin 12h.
3. Suodatettu vierre irti ravasta,, lisätty sokeri, humala ja hiiva (pieni rehydratointi tehty, noin 10min/1dl vettä).
4. Laitettu pönttö pöhisemään, noin 22h
5. Pulloon, pullossa 3-4päivää

Viimeksi muistiinpanojen perusteella lopputulema oli seuraava: "Liian vähän happoja, maku ok. Voisi olla tuplana humalaa!! Muuten kaiken kaikkiaan ihan hyvä kokeilu ja kalja on maistuvaista :)". Eli jos tähän kevyesti rapsauttaisi sokeria vielä pullotuksessa sekaan - katsotaan niin pullopommejahan siitä sitten syntyy. Mutta jos varovaisesti kuitenkin, eli joku 2-3g/litra?

Kyllä. Jopa kotikaljalla voi tehdä variaatioita - välillä ne onnistuu ja välillä ei, mutta juomatta ei ole jäänyt. 

M320 kontrollikäynti

Ja taas koitti se aika kun piti päästä mittailemaan, että miten on lähtenyt poika tulille - no ainakin näyttää paremmalta. Huoneenlämpöön nostettu M320 lähti taas tulille ja ominaispaino oli vajaassa viikossa lähtenyt laskemaan. Nyt ominaispaino oli jo 1.070 - eli parikymppiä on laskua - joka taas tarkoittaa sitä että alkoholia muodostuu, joskin hitaasti. Selvästi primäärivaihe on ohi ja käydään sekundääriä, suurin vaahto on laskenut pinnalta ja käymisen "hajua" alkaa jo M320:ssä olla. Maku edelleen kohdallaan, ja aplarit killuttelee kivasti pinnalla. En siis hiivannut uudelleen. Nyt kun ominaispainon lasku on havaittu, saa poju pulputella minkä pulputtelee - toivotaan että ei ihan vituksi mennyt, koska maku on tässä satsissa aivan tautisen hyvä jo kontrolleissa.

Sitten pitäisikin melkein suunnitella jo uutta mäskäystä. Olen vähän kahden vaiheilla että tekisikö vehnäolutta vai jotain muuta - basicimpaa. Kesäksi pitäisi joka tapauksessa jokin janonsammuttaja saada ja kunnon satsin aikaansaamiseksi menee se pari kuukautta. Vehnäolutta jos meinasin niin melkeinpä pitäisi vähän raikkaampia humalia tilata - ehkä Hallertauta, Tettnangia, Saazia tai Styrian Goldingsia. Hefeweizenia tai witbieriä siis sunnitteilla. Pari kiloa lagermallasta ja vehnää olisi, joten neljällä kilolla mallasta pitäisi jo saada jotain aikaiseksi - tosin perusmallasta kannattaisi samalla tilata kun kuitenkin Melkolta tilaan kallilla ja postitkin maksaa perkeleesti (pitäisi oikeasti malttaa kokeilla humlea tai brouwlandia niin hinta tippuisi). Saisi taas muutaman satsin tehtyä. No joo, pitänee pistää BeerSmith 2 tulille ja suunnitella joku todella yksinkertainen resepti. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä mitään maustettua Hoegaardenin kloonia vaan jotain hyvin paljon yksinketaisempaa. IBUt alle parinkympin ja alkvolleja joku 4-5til-%, että menee janonsammuttajana.

Mitäkähän sitä tästäkin taas tulee...

Tilannehan varastossa on muuten seuraava:
Kellarissa ehkä 7l PorterLagerJägermeisterDüsseldorfia - saa kypsyä, maistuu turhan kitkulle vieläkin. Tämä on ehkä ensi talvelle ok :)
Kellarissa 1-3l  Kettutyttöä.
Kellarissa n. 8l Enziota, ei ole enää oikein elossaolevan makuista - tuli liian iso satsi - 20l sitä on tuhottu
Pullotettuna, ei kellarissa noin 7l M1 Garand, menee viikonloppuna kellariin.
Käymässä n. 5l M320, kesää odotellessa.
Suunnitteilla joku vehnänen

Onneksi pienensin satsikokoa..

M320 meadin ja M1 Garandin tilanne

Ja kontrollipäivän saldo: kevyt huoli. Tänään ajattelin käydä katsomassa mitä M320:lle kuuluu, ei pulputusta - vesilukko kuitenkin maksimissa, joten hiilidioksidia oli jo pöntössä. Otin näytteen desinfioituihin kamoihin, tuoksu: HelveTIN hyvä, appelsiinin, kukkaisen hunajainen. Näyte kupli - hiilidioksidia muodostunut. Näytteen ominaispaino - mitvit! 1.090! Sama kuin käymään laittaessa. Tästä on siis luettavissa että sima ei ollut käynyt kellarissa, oletettavasti olosuhteet olivat liian kylmät vaikka pari ensimmäistä päivää kontrollikäynneillä sima pulputtikin mukavasti.

Noh, toimenpiteenä lämpimämpään nosto (lämmin varasto) jossa lämpötila tasaiset 12 astetta. Samalla vähän heiluteltua pönttöä siltä varalta että hiiva olisi flokkaantunut pohjalle tai siirtynyt mutoin talviunille. Pulputus jatkui ainakin hetkellisesti, toivotaan että jatkuu tai joutuu hiivaamaan uudelleen. Sinänsä maku oli todella lupaava ja kontaminaatiota ei ainakaan tässä vaiheessa ollut havaittavissa.

M1 Garandin kontrollipullon maistoin pullosta perjantaina. Kyseessä oli jämäpullo joka oli aivan hiivasakan päältä pullotettu. No, saa kypsyä vielä viikon lämpimässä. Maku oli jotakuinkin TODELLA raaka, humalointi saa tasapainottua. Kyseessä oli vajaa pullo - ehkä noin kolmasosa puolen litran pullosta. Ihmettelin että miten tällainen tuli korkitettua :D Tämä lähes "räjähti" auki, eli happoja oli aivan liikaa - olettaisin että johtui kuitenkin suuresta ilmatilasta ja liian lyhyestä pullokäymisestä koska kuitenkaan oluessa ei ollut happoja liikaa ja pullotussokerin määrä oli vielä "kohtuullinen", vaikkakin korkea 7g/l.

M1 Garand saa todellakin vielä viikon olla lämpimässä ja sitten kylmään kypsymään, juomakunnossa ehkä parin - kolmen viikon päästä. Aikaisintaan.  Pulloihin on muodostunut pohjalle kunnon flokkaantunut sakka, joten kyllä siellä ainakin happoja pitäisi olla.

Alkon pääsiäisseudun uutuuksia 2012

Ja tapoihini kuuluen, myöhässä taas tätäkin uutisoin. Suomen paikallinen alkoholin käyttöä ohjaava monopoli Alko on julkaissut 12.3. pääsiäisoluet kaikessa hiljaisuudessaan. Olutkattauksessa on muutamia varsin mielenkiintoisia uutuuksia:

Gouden Carolus Easter Beer
Suklaanruskea, erittäin täyteläinen, keskiasteisesti humaloitu, kypsän hedelmäinen, kevyen siirappinen, lakritsinen, hennon yrttinen, runsas, silkkinen.

Panimo: Het Anker

Tuottajamaa: Belgia
Alkon luokittelu: Strong ale
Hinta: 9,48€ (12,51€/litra)
Alkoholia: 10,5til-%.
Pullokoko: 0,75l

Odoutusarvo allekirjoittaneella on kova. Tätä odotan oikeastaan näistä kaikista eniten. Panimon tuotteet ovat yleensä olleet laadukkaita ja maistuvia kaikin puolin.

Laitilan Kievari Mämmi 2012
Mahonginruskea, täyteläinen, keskiasteisesti humaloitu, karamellimaltainen, kevyen mämminen, hennon kahvinen, tasapainoinen. 

Panimo: Laitilan virvoitusjuomatehdas

Tuottajamaa: Suomi
Alkon luokittelu: Erikoisuus
Hinta: 4,24€ (8,28€/litra)  

Alkoholia: 5,2til-%

Pullokoko: 0,5l

Odotusarvo lähes olematon. Tämä panimo ei ole minua vielä vakuuttanut yhdelläkään oluellaan. Kaikissa on ollut huonoja puolia ja huonoja puolia- pahimpana Public Cornerin hanasta Laitilan samanlainen.

Nøgne Ø God Påske
Meripihkanruskea, samea, täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, makean maltainen, kypsän hedelmäinen, yrttinen, runsas.

Panimo: Nogne Ø
Tuottajamaa: Norja
Alkon luokittelu: Strong ale
Hinta: 6,34€ (12,68€/litra)
Alkoholia: 7,5til-%
Pullokoko: 0,5l

Odotusarvo on semi. En oikein osaa enää suhtautua k.o. panimon oluisiin. Osa on ollut helvetin hyviä, osa täysiä ohilyöntejä joissa hype on ollut 90% koko oluesta. Onhan ne erikoisia, mutta ei välttämättä minun makuuni sopivia. Tässä joko ammutaan ohi tai onnistutaan.

Svaneke Vårhare
Kinuskinginuskinruskea, samea, täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, karamellimaltainen, sitruksinen, yrttinen, vivahteikas, raikas.

Panimo: Svaneke Bryghus

Tuottajamaa: Tanska

Alkon luokittelu: Erikoisuus (saison)

Hinta: 6,41€ (12,82€/litra)

Alkoholia: 6,5til-%

Pullokoko: 0,5l

Odotusarvo tähän kohtuullisen kova. Oikeastaan Svanekelta olen muutaman erinomaisen oluen juonut, tällaisia perusoluita kylläkin, mutta ei ole koskaan ohilyönyt. Esim. Catch 22 on ehdottomasti yksi parhaista tummista lagereista - vaikka moni paskaksi sitä haukkuukin - no, sopii omaan suuhun ja se riittää. Toinen oikein erinomainen oli Svaneken Classic jota voisi saunan jälkeen ottaa useammankin. Tasapaksuja oluita, mutta toimivat tilanteeseensa.

Påskebryg
Kastanjanruskea, runsasvaahtoinen, täyteläinen, keskiasteisesti humaloitu, maltainen, kinuskinen, kevyen sitruksinen, hennon kardemummainen, samettinen.

Panimo: Ørbæk Bryggeri
Tuottajamaa: Tanska

Alkon luokittelu: Strong ale

Hinta: 3,80€ (7,60€/litra)

Alkoholia: 7,2til-%

Pullokoko: 0,5l

Odotusarvo panimon jouluoluen perusteella: hyllyyn tekisi mieli jättää. Toivon että kääntää pääni panimon tuotteiden suhteen.

Ja lähde näihin tietoihin oli sitten Alkon tuotesivut, ettei jää lähde mainitsematta.

M320 mead (varioitu JAOM:sta)

Vappu, tuo suomalaisten valkolakkien populoima työväenjuhla lähestyy ja simaa alkaa tekemään mieli. Ikävä  kyllä myöhästyin seongista, mutta tulille piti laittaa kaikesta huolimatta.

Reseptiksi päätyi ns. Joe's Ancient Orange Mead - joskin koska en käytä jenkkipullahiivoja niin nimesin törkeästi reseptiä varastaten tämänkin meadin aseistuksen mukaan M320:ksi. Kyseessä todellakin on Joe's Ancient Orange Mead jonka resepti löytyy mm. HomebrewTalkista. 

Yllä hieman kuvia raaka-aineissa, kyseisessä simassa - tai oikeastaan hunajaviinissä on siis kukkahunajaa, neilikoita, appelsiiní ja ja kanelitanko. Täysin oikeaoppisesta meadista/simasta/hunajaviinistä ei ole kyse, koska teen nyt ensimmäistä kertaa ja joitain asioita vedetään vähän oikoen alkup. reseptintekijän suosituksella. Kuvassaolevat tähtianikset jätin vielä pois, ajattelin että sotkee kanelin,neilikan ja appelsiinin aromeja liikaa.

Yllä olevalla laitteistolla sitä lirkettiä sitten tehtiin - kuvasta puuttuu vielä appelsiini ja SUNNUNTAI KUIVAHIIVA! Muuten koeputket ja og-mittarit ja lämpömittarit ja perus panokamat ja desinfiointiaineet ovatkin jo tuossa + sit mausteet.

Homma meni jotakuinkin näin:

1. Desinfioin kaikki välineet.
2. Mittasin noin 1,6kg hunajaa käymisastian pohjalle.
3. Huljuttelin tuon hunajan noin 4 litraan 25 asteista vettä (tämä on vähän enemmän kuin alkup 1 gallonan versio joka olisi noin 3,8litraa).
4. Pilkoin appelsiinin siivuiksi, lisäsin sen kuorineen kaiken sekaan.
5. Lisäsin kaksi neilikkaa ja yhden kanelitangon sekaan.
6. Laitoin käymispöntön kannen kiinni ja ravistelin rajusti, toiveena oli saada sima ilmattua kunnolla ennen hiivan lisäystä.
7. Lisäsin noin teelusikallisen sunnuntai kuivahiivaa sekaan ja sekoitin kevyesti että hiiva sekottuisi sima-aihioon.

Aine näytti jotakuinkin yllä olevalta kaiken sekoituksen ja muun jälkeen. Lopuksi vain kansi paikallaeen ja vesilukon pulputusta odottamaan. Tämän pitäisi kai lähteä aika nopeasti käymään, joskaan vielä ei ole juurikaan elämää vesilukossa. Aine saa käydä keskenään pimeässä, jossain 12-15 asteen lämmössä (kyllä, oikea meadi pitäisi käyttää vielä matalemmassa) ja pimeässä panohuoneessa sen pari kuukautta. Kypsää on sitten kun neste on kirkastunut ja/tai appelsiinit ovat painuneet pohjalle. 

OG  tällä aineksella oli kohtuullisen korkea (1,090), joten jos vain käy riittävän alas niin potkuahan tästä sitten löytyy. Tavoitteena kuitenkin olisi joku 10-15 til% ja mielellään meadin eikä appelsiinihunajakiljun makuinen lirketti - sekään kun ei ole mahdoton lopputulos..

Kauhulla odotamme mitä tästä syntyy :)