Misericorde - toivottavasti nimensä mukainen olut. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen laitoin misericorden ensin 14 asteeseen - josta ns. high krausenin aikaan nostin huoneenlämpöön diasetyylitauolle - josta päivän päästä vein kellariin. VIRHE! En oppinut viimekertaisesta M320 meadikokeilusta että kellari on liian kylmä käymistä varten. Kellarissa viikko ja vesilukosta ei pulpahduksen pulpahdusta, ei ominaispainon laskua eikä mitään. Misericorde takaisin 14 asteeseen ja pieni ravistelu että flokkaantunut (pohjalle "kasaantunut", suspannut lue: suspended) hiiva takertuu taas sokereihin ja rupeaa mutustelemaan niitä kuin viimeistä päivää.
Saflager S-23 ei siis toiminut myöskään 8-9 asteen lämpötilassa. Kummallista kun otetaan huomioon että hiivan suosituslämpö on jossain 12 asteen kieppeillä, heh. "Älä koskaan luota valmistajan suosituksiin". Palatakseni myös parin aiemman erän kontaminaatioon josta epäilin mäskäysastiaa syylliseksi, oletan että tässä on nyt näin käynyt. Uusituilla eristyksillä varustetulla mäskäysastioilla varustettu Misericorde ei "haise" yhtä voimakkaasti sellaiselle maalle kuin aiemmat satsit ovat haisseet. Tätä kärsii ehkä juoda useammankin pullollisen kerralla. Mielenkiintoista tässä kontaminaatiossa on se, että tuoksu on asteen vahva - ei kuitenkaan täysi viemäri - ehkä pikemminkin maan tai maakellarin haju. Maussa ei huomaa eroa, mutta ei se tuoksu nenää sivele enää parin tuopillisen jälkeen. Voi olla että kohta hylsytetään muutama kymmenen litraa olutta ja tehdään uudet mäskäyslaitteistot.
Vituiksi siis menee, mutta menköön. Harrastaminen on kivaa ja joskus pitää sössiä että osaa laittaa homman kuntoon.
keskiviikkona, toukokuuta 23, 2012
sunnuntaina, toukokuuta 13, 2012
Misericorde Pilsner ja uusi mäskäysastia
Parhaillaan on poika kiehumassa, minuutin päästä toinen humalointi sekaan ja eikun menoksi. Kaiken kaikkiaan taas oli opettavainen päivä ja uudelleeneristetyn mäskäysastian kanssa. Reseptinä toimi Misericorde Pilsener, joka käytetään pohjahiivalla, reseptiä oli hieman vahvistettu vienna-maltaalla jonka pitäisi tuoda vähän keksiä ja runkoa olueen. Resepti eniveis seuraava:
| 1,20 kg | Pilsner (4,5 EBC) | Grain | 1 | 70,6 % |
| 0,50 kg | Vienna (8,0 EBC) | Grain | 2 | 29,4 % |
| 6,00 g | Magnum [14,00 %] - Boil 60,0 min | Hop | 3 | 31,6 IBUs |
| 3,00 g | Saaz [4,00 %] - Boil 20,0 min | Hop | 4 | 2,7 IBUs |
| 8,00 g | Saaz [4,00 %] - Boil 3,0 min | Hop | 5 | 1,5 IBUs |
| 1,0 pkg | Saflager Lager (DCL/Fermentis #W-34/70) [50,28 ml] | Yeast | 6 | - |
Hiiva on oikeasti Saflagerin S-23, mutta väliäkö tuolla, voi sen käyttää yllä olevallakin hiivalla ja voi olla jopa parempi vaihtoehto, mutta tuota nyt oli varastossa joten se lähti käyttöön. Käyminen itsessään lagerilla tulee olla oleellisesti huoneenlämpöä matalampi, muuten tehdään steam beeriä (oluttyyli tämäkin). Yleensä hiiva määrää pitkälti käyttämislämmön, esim S-23 kuulemma tekee parempaa jälkeä lähellä 14 astetta, vaikka lagerit monesti käytetään esim. 10 asteessa ja sitten alenevasti lähelle nollaa. Tämä on oma taiteenlajinsa ja kannattaa lukea muutama kirja aiheesta ennen kuin aloittaa lagereiden teon - ei ole helppoa. Itsellä tavoite on aloittaa 14 asteesta ja kun pari päivää on siellä käytetty - siirretään olut huoneenlämpöön ns. diasetyylitauolle jossa hiivalla on mahdollisuus siivota muodostuneet diasetyylit ja vähentää tällä tavalla "voin makua" oluesta. Diasetyylitauon jälkeen olut menee 3-4 viikoksi kellariin noin 8-9 asteen lämpöön. Tämän jälkeen karbonointi huoneenlämmössä.
No niin, mutta itse valmistus lähtikin kohtuullisen näppärästi käyntiin. Uudella eristetyllä mäskäysastialla pääsin jo 74% mäskäystehokkuuteen joka on kotioloissa aika hyvä. Ennen eristystä mäskäystehokkuus jäi huomattavasti alemmas, jonnekin 65-68% välille. Tarkoittaa sitä, että sokerit liukenivat paremmin kun lämpötila mäskäysastiassa pysyi paremmin vakiona - itseasiassa heitto oli vain muutamia asteita tunnissa.
Mäskäyksen jälkeen kevyesti jatkettu keitto ja keiton jälkeen jäähdytys vesi-jää-merisuolahauteessa. Jäähtyminen vei jonkun puolisen tuntia (parhaillaan menossa...). Seuraavaksi jäljellä enää hiivaus ja ilmaus ja kylmävarastointi.
Mitä sitten meni tässä satsissa väärin tai vaati miettimistä? No parikin asiaa. Aluksi meinasin sekaan laittaa viime satsista ylijääneet lager-maltaat, luojan kiitos tuoksautin niitä ensin. Olivat menneet homehtumaan kun olin säilyttänyt astianpesukoneen päällä jossa kosteus ja lämpötila vaihtelee paljon. Onneksi muut maltaat, sekä avatut että suljetut, ovat ulkovarastossa kohtuullisen tasaisen kuivassa ja tasalämpöisessä paikassa.
Toinen ongelma oli se kun laskin vierteen ja mittasin pre-boil SG:n (ominaispainon ennen keittoa). WTF! 1.024, ei voi olla totta - ja vierrettäkin on pari litraa liikaa! Syy selvisi sitten pienellä ihmettelyllä kun ensin meinasin jatkaa keittoa 160min saakka että saisin ylimääräisen veden haihtumaan. Ongelma kuitenkin oli siinä, että unohdin lisätä ominaispainoon korjauksen - joka on 50 asteisessa vierteessä kohtalaisen paljon kun mittari on kalibroitu 20 asteeseen. Korjauksen jälkeen ei vierre vaatinutkaan korjausliikkeitä. Alla hieman teoriaa siitä miten tämä korjaus lasketaan:
Ominaispainon korjaus menee 'bout seuraavalla kaavalla:
No niin, mutta itse valmistus lähtikin kohtuullisen näppärästi käyntiin. Uudella eristetyllä mäskäysastialla pääsin jo 74% mäskäystehokkuuteen joka on kotioloissa aika hyvä. Ennen eristystä mäskäystehokkuus jäi huomattavasti alemmas, jonnekin 65-68% välille. Tarkoittaa sitä, että sokerit liukenivat paremmin kun lämpötila mäskäysastiassa pysyi paremmin vakiona - itseasiassa heitto oli vain muutamia asteita tunnissa.
Mäskäyksen jälkeen kevyesti jatkettu keitto ja keiton jälkeen jäähdytys vesi-jää-merisuolahauteessa. Jäähtyminen vei jonkun puolisen tuntia (parhaillaan menossa...). Seuraavaksi jäljellä enää hiivaus ja ilmaus ja kylmävarastointi.
Mitä sitten meni tässä satsissa väärin tai vaati miettimistä? No parikin asiaa. Aluksi meinasin sekaan laittaa viime satsista ylijääneet lager-maltaat, luojan kiitos tuoksautin niitä ensin. Olivat menneet homehtumaan kun olin säilyttänyt astianpesukoneen päällä jossa kosteus ja lämpötila vaihtelee paljon. Onneksi muut maltaat, sekä avatut että suljetut, ovat ulkovarastossa kohtuullisen tasaisen kuivassa ja tasalämpöisessä paikassa.
Toinen ongelma oli se kun laskin vierteen ja mittasin pre-boil SG:n (ominaispainon ennen keittoa). WTF! 1.024, ei voi olla totta - ja vierrettäkin on pari litraa liikaa! Syy selvisi sitten pienellä ihmettelyllä kun ensin meinasin jatkaa keittoa 160min saakka että saisin ylimääräisen veden haihtumaan. Ongelma kuitenkin oli siinä, että unohdin lisätä ominaispainoon korjauksen - joka on 50 asteisessa vierteessä kohtalaisen paljon kun mittari on kalibroitu 20 asteeseen. Korjauksen jälkeen ei vierre vaatinutkaan korjausliikkeitä. Alla hieman teoriaa siitä miten tämä korjaus lasketaan:
Ominaispainon korjaus menee 'bout seuraavalla kaavalla:
SG = sg + T / 4 * 0.001
SG = Ominaispaino tietyllä hetkellä
sg = Vierteen mitattu ominaispaino
T = Vierteen lämpötila mittaushetkellä
Omilla arvoillani lasku menee jotakuinkin seuraavasti:
SG = 1.024 + 50 / 4 * 0.001
SG = 1.024 + 0.0125
SG = 1.0365
Ja kun ominaispainon tavoitteena ennen keittoa (pre-boil SG) oli 1.038, päästiin itseasiassa aika hyvään saantiin. Tämän lisäksi nestemäärä johtui pitkälti vanhan astian fuskaamisesta, eli nyt mäskäysastia ei enää syö niin paljon nestettä itseensä (fuskasi väliin) ja litra nestettä tuli lisää. Nyt jäädään enää odottamaan enää lopputulosta! Iloista päivänjatkoa ja hyviä huikkia :)
lauantaina, toukokuuta 12, 2012
M84 stun hefeweizen ensimaistelussa
Viikon se pötkötti pullossa, lämpimässä. 7g/l oli karbonointia. Ensimmäinen pullo korkkaantui tänään, toista ei toinna korkata. Olut on kaikin puolin onnistunut, mutta maku on ihan kuin vihreää omenaa söisi. Elikkä vaikuttaa kovasti vielä raalta kaverilta. Happoja ei ole muodostunut juurikaan ja vaahto on vielä aika olematonta. Tämä kaveri vaatii hieman kypsyttelyä.
Muuten onkin ihan mukavan raikkaan oloinen ja selkeästi vehnäolueksi tunnistettavissa sekä hajunsa että makunsa puolesta. Ensimmäinen täysmäskätty olut jossa oikeasti oli kärsivällisyyttä riittävästi mukana. Jatkostepit tämän suhteen ovatkin hyvin yksinkertaiset, viikko lisää lämpimässä ja pari kylmässä - luulisi sitten jo maun/happojen parantuvan oleellisesti.
Kaiken kaikkiaan maussa on muuten aika sopivasti bitteriä ja hieman neilikkaisempi kuin banaaninen maku, lähellä Paulanerin Naturtrübia. Ensi kerralla lyön hiivaksi Schneider-Weissen tap 6:n hiivan ja katsotaan josko banaanimakua rupeaisi irtoamaan. Tätä odotan vesi kielellä! Aromipuolella vielä on parantamisen varaa, aika sellainen kitsku tuosta nousee, mutta jospa tässä oppisi joskus humaloimaan.
Lisäksi huomenna on panopäivä, joten kerronpa sitten mitä siitäkin tulee... Tiedossa on Vienna-maltaalla höystettyä pilsneriä (lue: pilsner as in oluttyyli, not as in ykkösolut), eli lager-hiivalla ja matalissa lämpötiloissa käytettyä olutta - joskin with a twist of vienna-mallasta josta toivoisin vähän runkoa ja keksimäistä makua...
To be continued...
Muuten onkin ihan mukavan raikkaan oloinen ja selkeästi vehnäolueksi tunnistettavissa sekä hajunsa että makunsa puolesta. Ensimmäinen täysmäskätty olut jossa oikeasti oli kärsivällisyyttä riittävästi mukana. Jatkostepit tämän suhteen ovatkin hyvin yksinkertaiset, viikko lisää lämpimässä ja pari kylmässä - luulisi sitten jo maun/happojen parantuvan oleellisesti.
Kaiken kaikkiaan maussa on muuten aika sopivasti bitteriä ja hieman neilikkaisempi kuin banaaninen maku, lähellä Paulanerin Naturtrübia. Ensi kerralla lyön hiivaksi Schneider-Weissen tap 6:n hiivan ja katsotaan josko banaanimakua rupeaisi irtoamaan. Tätä odotan vesi kielellä! Aromipuolella vielä on parantamisen varaa, aika sellainen kitsku tuosta nousee, mutta jospa tässä oppisi joskus humaloimaan.
Lisäksi huomenna on panopäivä, joten kerronpa sitten mitä siitäkin tulee... Tiedossa on Vienna-maltaalla höystettyä pilsneriä (lue: pilsner as in oluttyyli, not as in ykkösolut), eli lager-hiivalla ja matalissa lämpötiloissa käytettyä olutta - joskin with a twist of vienna-mallasta josta toivoisin vähän runkoa ja keksimäistä makua...
To be continued...
lauantaina, toukokuuta 05, 2012
Pullotuspäivä
Ja taas tänään Jorma pullotti kalsareissa :) Eli oli sekä M84 Stun Hefeweizenin ja M320 Meadin pullotusta, M320 oli todella helppo, ei muuta kuin pulloon. Ominaispaino oli käynyt jonnekin 0.09:n maita, eli todella alas. Potkuahan tähän tuli jotakuinkin se maksimi mitä näillä perushiivoilla voi tulla eli 15til-%. Maku sinänsä oli muuttunut viime maistelusta yllättävän paljon, paljon kuivemmaksi ja hieman happamaksi. Maistuu nyt pitkälti joltain maustetulta valkoviiniltä tjsp. Olin aika yllättynyt. Kyllä kun tuon jäähdyttää ja vetelee pikkuisen huoneenlämpöä lämpimämpänä niin tojii varmasti. Kellarissa saisi melkein nyt olla puoli vuotta-vuoden että olisi parhaimmillaan joten pitää säästellä mahdollisuuksien mukaan että ensi kesäksikin jäisi..
M84 Stun Hefeweizen olikin sitten asia erikseen. Tämä kävi primäärissä viikon, sekundäärissä kaksi ja nyt laitoin noin 7g/l sokeria pönttöön ja lapposin oluen päälle. OG oli tällä 1.051 ja FG 1.008, alkoholia täten 5,6til-% + pullosta tuleva pari yksikköä. Lähelle kuutta menee siis - hyvästi raikas kesäjuoma :P Kokonaismäärä mikä jäi pulloon oli noin 6,7l. Hieman vetisen makuinen oli vielä, mutta kyllä tästä jotain tulee. Samalla tästä opin mikä meni pieleen M1 Garandissa - tekijä oli hätäinen ja ei antanut käydä riittävän pitkään sekundäärikäymistä ja hiiva ei kerinnyt riittävästi siivota olutta. Humalan tuoksu/maku tasoittui aika paljon kun hefekin oli viimeistä viikkoa, eikä yksi ylimääräinen viikko olisi tehnyt pahaa.
M84:n hiivan pesu ei onnistunut, ykkösestä sain talteen vain tauhkaa ja kakkoskäymisessä muodostui niin vähän hiivaa että sen pesu olisi ollut lähinnä naurettavaa. Todella pieni hiivakakku kakkosvaiheessa, paksuus oli pitkälti alle millin.
Nyt siis odotellaan taas pari viikkoa ja suunnitellaan joku lager-resepti joka saataisi tulille sopivasti tässä vielä ehkä tämän viikonlopunkin aikana... onhan tuolla uudelleeneristetty mäskäysastiakin testaamatta.
M84 Stun Hefeweizen olikin sitten asia erikseen. Tämä kävi primäärissä viikon, sekundäärissä kaksi ja nyt laitoin noin 7g/l sokeria pönttöön ja lapposin oluen päälle. OG oli tällä 1.051 ja FG 1.008, alkoholia täten 5,6til-% + pullosta tuleva pari yksikköä. Lähelle kuutta menee siis - hyvästi raikas kesäjuoma :P Kokonaismäärä mikä jäi pulloon oli noin 6,7l. Hieman vetisen makuinen oli vielä, mutta kyllä tästä jotain tulee. Samalla tästä opin mikä meni pieleen M1 Garandissa - tekijä oli hätäinen ja ei antanut käydä riittävän pitkään sekundäärikäymistä ja hiiva ei kerinnyt riittävästi siivota olutta. Humalan tuoksu/maku tasoittui aika paljon kun hefekin oli viimeistä viikkoa, eikä yksi ylimääräinen viikko olisi tehnyt pahaa.
M84:n hiivan pesu ei onnistunut, ykkösestä sain talteen vain tauhkaa ja kakkoskäymisessä muodostui niin vähän hiivaa että sen pesu olisi ollut lähinnä naurettavaa. Todella pieni hiivakakku kakkosvaiheessa, paksuus oli pitkälti alle millin.
Nyt siis odotellaan taas pari viikkoa ja suunnitellaan joku lager-resepti joka saataisi tulille sopivasti tässä vielä ehkä tämän viikonlopunkin aikana... onhan tuolla uudelleeneristetty mäskäysastiakin testaamatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)