Viikon se pötkötti pullossa, lämpimässä. 7g/l oli karbonointia. Ensimmäinen pullo korkkaantui tänään, toista ei toinna korkata. Olut on kaikin puolin onnistunut, mutta maku on ihan kuin vihreää omenaa söisi. Elikkä vaikuttaa kovasti vielä raalta kaverilta. Happoja ei ole muodostunut juurikaan ja vaahto on vielä aika olematonta. Tämä kaveri vaatii hieman kypsyttelyä.
Muuten onkin ihan mukavan raikkaan oloinen ja selkeästi vehnäolueksi tunnistettavissa sekä hajunsa että makunsa puolesta. Ensimmäinen täysmäskätty olut jossa oikeasti oli kärsivällisyyttä riittävästi mukana. Jatkostepit tämän suhteen ovatkin hyvin yksinkertaiset, viikko lisää lämpimässä ja pari kylmässä - luulisi sitten jo maun/happojen parantuvan oleellisesti.
Kaiken kaikkiaan maussa on muuten aika sopivasti bitteriä ja hieman neilikkaisempi kuin banaaninen maku, lähellä Paulanerin Naturtrübia. Ensi kerralla lyön hiivaksi Schneider-Weissen tap 6:n hiivan ja katsotaan josko banaanimakua rupeaisi irtoamaan. Tätä odotan vesi kielellä! Aromipuolella vielä on parantamisen varaa, aika sellainen kitsku tuosta nousee, mutta jospa tässä oppisi joskus humaloimaan.
Lisäksi huomenna on panopäivä, joten kerronpa sitten mitä siitäkin tulee... Tiedossa on Vienna-maltaalla höystettyä pilsneriä (lue: pilsner as in oluttyyli, not as in ykkösolut), eli lager-hiivalla ja matalissa lämpötiloissa käytettyä olutta - joskin with a twist of vienna-mallasta josta toivoisin vähän runkoa ja keksimäistä makua...
To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti