Papu con Carne

Ja variaatio perinteisestä palapaistista, josta alunperin oli varioitu Chili Con Carne ja yllättäen piti vielä vähän varioida ja tehdä Papu Con Carne. Sen verran hyvä perusmättö tuli tällä kertaa luotua (ei ole ensimmäinen kerta, lopulta löyty sopivat lisämausteet), että tännehän se joutaa. Helvetin helppo tehdä, valmistusaikaa on sellainen tunti ja kyllä tästä se neljä henkilöä syö.

Ainekset:
400g Possun suikaleita (miel. naturellina)
1 iso sipuli
400g valkoisia papuja tom. kastikkeessa.
4-5dl vettä
25g purkki tomaattipyrettä
3-5kpl valkopippuria
5-8kpl mustapippuria
1½ tl timjamia
1-2tl chilijauhetta (saa laittaa enemmänkin jos tykkää muhkummasta, myös Jolokia-Habanero -pyre toimii erinomaisesti tässä)
2kpl valkosipulinkynsiä (tai joku 1-2rkl rouhittua kuivattua vitlökkiä)
2kpl laakerinlehtiä
1rkl siirappia
1tl fariinisokeria
1rkl voita ja tilu öljyä

Suuruste:
~1dl vettä
~1-2rkl vehnäjauhoja
1-2dl kermaa

Sulata voi ja lisää öljy isohkossa kattilassa - ruskista possut nopsaan pienissä erissä. Lisää sipuli ja kuullota ihan pikkuisen aikaa että vähän pehmenee. Lisää vesi ja kaikki muut ainekset paitsi jätä fariinisokeri ja pavut laittamatta (pavut on tod. näk. kypsennettyjä, joten menee muhkuksi jos nyt laitat). Laittele kansi kiinni ja anna hautua pienellä lämmöllä sellaisen tunnin verran. Ai juu ja suurustettakaan ei vielä toinna tehdä :)

Kun Papu Con Caarne on kypsynyt ja liha mureutunut, lisää fariinisokeri ja pavut. Anna olla vielä jonkun 10min. Sotke vehnäjauhot ja vesi keskenään ja lisää sekaan - eli siis suurusta kastike. Lisää lopuksi vielä kermaa maun mukaan ja tarkista että chiliä, valkosipulia ja timjamia tuli riittävästi. Syö vaikka riisin tai perunan kanssa, kyllä tällä nälkä lähtee :)

M84 Stun Hefeweizenin pullotus ja lennosta vedetyt karbonointitekniikat

Tänään, reilu kolme viikkoa panopäivästä, oli lopulta M84 Stunin kakkosversion pullotuspäivä. Eihän sitä täysin kommelluksitta selvitty tästäkään. Alkuunsakin oli muuten hyvin käynyt tuolla Schneider Weissen TAP 6:n pullosta kasvatetulla hiivala, FG oli 1.006, eli lähes täydellisesti oli sokerit syöty lirketistä. Muistelisin että lähtö (OG) olisi ollut jossain 1.050:n kieppeillä joten jossain 4,7%-5.0% välillä on tilavuusprosentit. Sopivaa kesäolutta jos kesäkin joskus tulee :)

Sokerointi oli tällä kertaa haasteellista kun talousvaaka sanoi sopimuksen irti juuri H-hetkellä. 53g (7g/l) sokeria oli hieman haastava mittailla joten päättelinpä seuraavasti arvion. 1dl sokeria painaa noin 85g, 1dl on 100ml - joten koska ruokalusikallinen on noin 15ml, ajattelin että jos tuosta vähentää 15% niin saadaan 'bout tarvittava sokerimäärä (Ajatusmallilla: 85g/100ml * 15ml == 12,75g) ja kun puoli desiä on 85/2=42,5 niin saadaan 1dl  (100ml) + 1rkl (15ml) == 55,25g. Eli parin gramman heitolla +-mittavirheen pari grammaa, joten aika hyvään tulokseen todennäköisesti päästiin jos vaan päättely meni oikein.

Jälkikäteen tuli mieleen että olisihan sitä voinut laittaa perinteisesti 1tl sokeria per pullo niin ainkain olisi mennyt oikein. Ongelma tässä tosin olisi ollut se, että sokerointi ei olisi ollut tasaista eikä minulla olisi ollut tiedossa että miten monta grammaa sokeria meni litraa kohden. Tavoitteena oli kuitenkin noin 7g/l karbonointi koska kyseessä on vehnäolut. Eli karbonointi saisi olla hieman voimakkaampi kuin perinteisessä oluessa. Tätä odotellaan sitten sellaiset kolme viikkoa lämpimässä kun oli noin pitkään sekundäärissä. Hiivasolut on sen verran vähäisiä per pullo että voi mennä aikansa ennen kuin sokeri on syöty ja hiiva on kasvanut ja adaptoitunut uuteen ympäristöönsä sopivaksi.

Maku vierteessä oli aika hyvä, TAP6 antoi selvästi banaanimaisemman maun kuin Safbrew WB-06 josta tuli enemmän neilikkainen maku. Safbrew on ehkä parempi johonkin Hoegarden tyyppiseen ratkaisuun kun taas TAP6 antaa perinteisemmän saksalaisen vehnän maun (Schneider weisse, Hacker-Pschorr, Weihenstephaner). Odotellaan nyt kuitenkin ennen kun innostutaan.

Paneroitua kuhaa sitruuna-sipulikastikkeella

Kalaa teki mieli, eikä todellakaan sitä vakiota lohta/kirjolohta vaan kerrankin ihan sisävesikalaa kun sitä näin kesäisin on saatavilla. Yllättäen läheisissä kalatiskeissä ei valikoima taas päätä huimannut, mutta kuhaahan sieltä tarttui mukaan parin fileen verran ('bout 400g). Kotona sitten pähkäilemään että miten sitä tämänkin kalan saisi maistumaan ja löytyihän ne keinot. Eli kunnon panerointi pintaan ja seuraksi perunamuusia sekä joku sopivan timakansitruksinen kastike joka täydentää muuten miedon makuista kalaa:3

Kalat:

Pari kuhafilettä

Vehnäjauhoja 

Kananmuna 

Korppujauhoja  (itse käytin kuorrutuskorppujauhoja, joissa on valmiiksi jo paprikajauhetta sekä valko- ja mustapippuria)

Suolaa

Voita ja öljyä paistamiseen

Kastikkeeseen:

n. 5kpl salottisipuleita 

1dl valkoviiniä

3dl kuohukermaa

2tl hunajaa

3rkl sitruunamehua

2rkl voita 

Suolaa

Kannattanee aloittaa kastikkeesta ja jossain välissä aloittaa kuhien valmistus. Pilko ensin sipuli hienoksi. Kuumenna pienessä kattilassa voita ja kuullota siinä sipulit. Lisää valkoviini, sitruunamehu, hunaja ja suola ja anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä siten että kastikkeesta on haihtunut noin puolet pois (eli keittele puoleen). Lisää tämän jälkeen kerma ja anna hautua s.e. kastike vähän saostuu - helppoa ja valmista :)

Kuhan osalta pyörittele kuha ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa (mitä paremmin saat keltuaisen ja valkuaisen sekaisin, sitä tasaisempi tulee paneroinnista) ja lopuksi korppujauhoissa. Paista molemmilta puolilta kuumalla pannulla öljy-voi seoksessa sellainen 2-3min ja kalan pitäisi olla aikasta kypsää.

Tarjoile ja vedä lärviin. Eväs on kohtalaisen kevyttä syötävää, joten joku salaatti ja perunamuusi tekevät siihen kivan pikku täytetujauksen. 

Sienestäjän possukastike uusilla perunoilla

Kesänälkä yllätti ja possua & kanttarellia rupesi tekemään mieli - internet apuun ja possupediaan (ps. helvetin hyvä sivusto). Sieltä sitten silmiin sattui sienestäjän possukastike. Reseptin kopioin nyt tänne, mutta muistakaa että orkkis löytyy possupediasta:

200 g kantarelleja
4 pekoniviipaletta
1 rkl rypsiöljyä
1 pkt (300 g) porsaan suikalelihaa
1 valkosipulinkynsi
1 hapan kotimainen omena
3 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl siirappia
3 rkl vettä
50 g rucolaa
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

Kanttarelleja oli itsellä 170g, possua se 400g, balsamicoa käytin vain 2rkl, koska yleensä allekirjoittaneelle tuo etikka aiheuttaa ylimääräisiä katkerotunteita - tässä reseptissä kuitenkin olisi tuo 3rkl balsamicoa aivan helvetin jees.

Ohje oli hiukka "työläs", käytin nimittäin säilöttyjä kanttarelleja kun muuta ei ollut saatavilla. Tarkoittaa sitä että suolat piti huuhtoa ensin kanttarelleista pois puristellen sienä muutaman minuutin ajan juoksevan veden alla. Tämän jälkeen kanttarellit pannulle ja odotetaan että niistä neste pakenee, säilökekanttiksista ei juurikaan nestettä irtoa valutuksen jälkeen (ps. muista maistaa kanttarelleja, etteivät jää liian suolaisiksi). 

Pilko pekoni pieniksi ja lisää pannulle. Anna paahtua ja tämän jälkeen lorauta öljyä ja lisää possunsuikaleet, ruskista possut. Kun porsaat on ruskistettu, kuori ja pilko valkosipuli & lisää se possujen perään. Tämän jälkeen halkaise ja kuori omena, poista siitä siemenkota ja pilko pieniksi. Lisää omppupalat pannulle ja kääntele niitä hetki muun ruoan sekaan. Lisää balsamico, vesi ja siirappi ja anna kastikkeen kiehahtaa nopsaan (ei se varmaan kuumalla pannulla ihmeitä vaadi...). Nosta lopuksi pannulle rucolat, lisää suola ja mustapippuri ja kääntele vähän s.e. rucola menee "mukavan lötköksi". Allekirjoittanut tarjosi evään uusien perunoiden kanssa ja tuli muuten aivan shaattanan hyvää, joskin hieman jostain potkua voisi tähän saada (pippuri/balsamico, ei näissä kannata säästellä). Oli sopivan kesäisen kevyt eväs ja ei kun kanttarellikautta odottamaan.