Misericorde - toivottavasti nimensä mukainen olut. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen laitoin misericorden ensin 14 asteeseen - josta ns. high krausenin aikaan nostin huoneenlämpöön diasetyylitauolle - josta päivän päästä vein kellariin. VIRHE! En oppinut viimekertaisesta M320 meadikokeilusta että kellari on liian kylmä käymistä varten. Kellarissa viikko ja vesilukosta ei pulpahduksen pulpahdusta, ei ominaispainon laskua eikä mitään. Misericorde takaisin 14 asteeseen ja pieni ravistelu että flokkaantunut (pohjalle "kasaantunut", suspannut lue: suspended) hiiva takertuu taas sokereihin ja rupeaa mutustelemaan niitä kuin viimeistä päivää.
Saflager S-23 ei siis toiminut myöskään 8-9 asteen lämpötilassa. Kummallista kun otetaan huomioon että hiivan suosituslämpö on jossain 12 asteen kieppeillä, heh. "Älä koskaan luota valmistajan suosituksiin". Palatakseni myös parin aiemman erän kontaminaatioon josta epäilin mäskäysastiaa syylliseksi, oletan että tässä on nyt näin käynyt. Uusituilla eristyksillä varustetulla mäskäysastioilla varustettu Misericorde ei "haise" yhtä voimakkaasti sellaiselle maalle kuin aiemmat satsit ovat haisseet. Tätä kärsii ehkä juoda useammankin pullollisen kerralla. Mielenkiintoista tässä kontaminaatiossa on se, että tuoksu on asteen vahva - ei kuitenkaan täysi viemäri - ehkä pikemminkin maan tai maakellarin haju. Maussa ei huomaa eroa, mutta ei se tuoksu nenää sivele enää parin tuopillisen jälkeen. Voi olla että kohta hylsytetään muutama kymmenen litraa olutta ja tehdään uudet mäskäyslaitteistot.
Vituiksi siis menee, mutta menköön. Harrastaminen on kivaa ja joskus pitää sössiä että osaa laittaa homman kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti