Olutelämyksellinen keikkailta

Hahaa! Pitkästä aikaa jotain tännekin kirjoitan ja tällä kertaa jätän reittaukset sikseen vaikka tuossa olisikin yksi olut josta reittaus (Westmalle Tripel, oikein erinomainen, suosittelen, pisteet 4/5) olisi ehkä paikallaan ja se jopa on kirjoitettu ylös juodessa. Joka tapauksessa tässä tuli hujautettua Perjantaina Mokoman akustiselle keikalle (imho: "Marko Annala ja siniset lasit", ei vakuuttanut), jonne piti luonnollisesti pohjitella oluita - tässä vaiheessa välähti että nyt vain nautin näistä oluista ja jätän suosiolla reittailut sikseen. Ajattelin kuitenkin hieman avata tätä iltaa ja oluen puolesta sen tapahtumia, koska joskus olut voi olla mukavaa ihan vain nautittuna!

Ilta lähti käyntiin kauan odotetulla Orval-pullolla, jota varten viimeisimmästä luostariolutkokeilusta (St. Feuillien Tripel, kts. olutopas.infosta) opin että ne tulee juoda aromilasista. Koska Joensuusta ei SAA ALLE 38eur maksavia 50cl aromilaseja, tuli tämä nautittua 38cl aromilasista johon vahvasti vaahtoava Orval ei mahtunut kertakaadolla. No pikkuhiljaa limuttelemalla tämä kuitenkin meni lasiin. Itse olut oli oikeastaan aikamoinen pettymys ja menee minulla huonoimpiin Trappisteihin niistä mitä olen juonut (Ei sillä, ihan hyvää tämä oli, mutta petyin silti koska odotusarvot oli korkealla).

Kun Orval oli tyhjennetty, vaihtui lasi tuoppiin ja Olut Laitilan Kievari Kekriin joka taas yllätti positiivisesti! Perkule, että tässä oluessa oli hyvä runko ja juuri sopiva humalointi tähän tilanteeseen. Alku maistui Orvalin jälkeen hieman katkeralta, mutta pullon pohjaa lähestyttäessä tämä maistui aina vain paremmalta. Ehdottomasti tämän tyylisen oluen yksi helpoimmin juotavista ja erinomaisista oluista, rungossa oli joku todella suutamiellyttävä puisehko maku joka ehdottomasti erotti tämän oluen muista lagereista. Ostanen toisenkin kerran tätä herkkua.

Nyt alkoi jo Buzz tietovisailut riittää PS3:lla, samoin kuin Eluveitien kuuntelu - oli aika vaihtaa raskaampaan sarjaan ja Ill Niñoon sekä Murphys Irish Stouttiin (olutopas.info-linkki). Eräs tuttava kehui tätä Stouttia aikanaan yhdeksi parhaaksi stouteista mitä hän on juonut. Oma mielipide: Aika keskinkertainen, ei tarjonnut oikein mitään makuelämyksiä - mutta onpahan juotu ja jotenkin tasapainotti muuten aika vaaleaa iltaa näin tumman oluen ystävälle. Plussaa tässä Stoutissa tosin oli sama mikä Guinessissäkin , nimittäin typpipatruuna - aina niin kiva kuunnella se rupsahdus minkä patruuna tekee kun purkin avaa ja kun oluen kaataa tuoppiin niin seurata se vesiputousefekti mikä tuopin vaahdonmuodostuksessa tulee. Tästä propsit Murphy'sille, mutta ensi kerralla jäänee kauppaan.

Nyt alkoi jo pohjalla olemaan sen verran olutta että eikun Kerubiin , josta ensimmäisenä tiskiltä varmaksi havaittu Sinebrychoffin Portteri. Tässä pakko kehua baarimikkoa, joka ymmärsi tarjota a) Koffin omaa merkkilasia, B) Vaihtoehtoista tuoppia koska koffin merkkilasi on aivan järjetön keksintö. Niille jotka eivät tätä lasia ole nähneet, niin kyseessä on noin 25cl tilavuudeltaan oleva pitkula lasi johon siis menee noin 70-80% pullon sisällöstä ja loput pitää sitten kuljetella pullossa mukana. Ei mitään pahaa sinänsä, itse pidän vain ajatuksesta että koko olut mahtuu kerralla lasiin jolloin myös mahdolliset pohjalla olevat hiivat saadaan lasin sekaan pyöristämään makua (näitähän k.o. portterista tosin saa etsiä). Joten otin tottakai oluen tuopissa. Loistava olut, loistava baarimikko, ikävä kyllä pettymys keikka. Keikan aikana ei ikävä kyllä salissa ollut saatavilla muuta kuin peruslagereita (ja lonkeroita ja siidereitä ja vettä ja ja...), joista vain ja ainoastaan Koffia - Yksi tällainen puolilitrainen toimi kyllä mukavana tilatajun ylläpitäjänä keikan ajan.

Lopulta Marko Annala ja siniset lasit oli nähty, oli aika siirtyä jatkamaan muualle. Ikävä kyllä Kerubin olutvalikoima on hieman rajoittunut, kuten baareissa yleensä, joten sen sijaan että olisimme menneeet viettämään säröperjantaita alakertaan, menimme Public Corneriin. Myöskään tämän paikan olutvalikoimalla ei voi kehua (paitsi Innis&Gunnilla, jonka maku muuten vaihtelee paljon pulloittain, hyvät pullot on TODELLA HYVIÄ, huonot mauttomia). En kuitenkaan halunnut mitään perinteistä ja näinkin olutlistoilla oluen nimeltään "Kriek". No itsellenihän tämä sanoo että kyseessä on Kirsikka lambic (villihiivalla käytetty olut), jollaista en ole vielä maistanut. Cornerille vinkki: Pistäkää hyvät ihmiset joko oluen koko nimi "St. Louis Kriek" tai sitten kirjoittakaa "Kirsikka lambic" niin ihmiset tietää mitä ostavat. Tyynesti kysymään myyjältä että kenenkähän valmistama tämä Kriek on ja myyjä esitteli pullon kuin viinitarjoilussa konsanaan. Kyseessä oli siis St. Louis Kriek (Van Honsebrouckin). Tyylikkäästi aromilasista ja oikeassa lämpötilassa lasiin eksynyt olut oli hyvinkin... no, kirsikkaista. Oikeastaan maistui lähinnä kirsikkamehulta tai joltain vastaavalta. Ihmisen pitää todella pitää kirsikoista jos juo vastaavia marjalambiceja. No, tämä maku oli suussa vielä seuraavana aamunakin.

Positiivista nykyisin Joensuussa on se, että baarimikot ymmärtävät jo jotain oluen päälle. Alkaa olemaan poikkeus jos et saa olutta tarjottuna oikeanlaisesta lasista, suurinpiirtein oikeassa lämpötilassa ja ennen kaikkea asiaankuuluvalla palvelulla ja oikealla kaadolla. Myyjät ymmärtävät jopa että joillekin olut on muutakin kuin taas yksi pitkä, siitä tulee saada nautinto. Sääli vain että olutvalikoima tämänkokoisessa kaupungissa on aika olematon. Esim. Nögnen (joojoo, en jaksa sitä oota viivalla etsiä merkistöstä kun en muista miten se kirjoitetaan) oluita ei saa yhdestäkään baarista. Pyh. Mukavaa oli silti ja oluet maistui erinomaiselle.

Litovel Premium 5,0%

Viikon kerho-oluena toimiva Litovelin panimon Tšekkipils Litovel Premium on Pivovar Litovelin tuote. Panimo itsessään on perustettu vuonna 1893, vaikka kaupungilla on oluthistoriaa jo vuodesta 1291. Litovelin, perinteisellä Tšekkiläisellä panimotekniikalla ja perinteisistä Tšekkiläisistä raaka-aineista valmistettu korkealaatuinen olut levisi nopeasti synnyttyään valmistusalueen ulkopuolelle ja sai "toiseksin imekseen" Määrin pilsneri. Muita Litovelin panimon tuotteita ovat mm. Litovel Classic, Litovel Moravan, Litovel 13° Special, Litovel Dark, Litovel Free ja Litovel Maestro. Suomesta näistä saa Premiumin lisäksi ainakin Classicia ja Darkkia, etsintäpaikkana toimii hyvin varustellut Citymarketit (pl. premium, joka on vahvuutensa takia vain Alkossa).

Lasiin kaadetun oluen vaahto on tiivis ja hieman kermainen, joskaan sitä ei muodostu reilusti vaikka kuinka yrittää. Väri on aavistuksen tummempi kullankeltainen ja tuoksuu kevyesti sitruunaiselle. Jo tässä vaiheessa huomaa että oluessa on happoja. Ensihuikassa suutuntuma jää ohueksi, maku pyörii suussa hieman ruohoisena, ehkä pientä yrttisyyttä ja voisuutta on havaittavissa, kuten myös sitruunaisuutta joka myöskin tuoksussa ilmeni. Jälkimaussa on hieman katkeroa jonka maku kestää suussa pitkään, vaikkei voimakas olekaan. Lasin pitsistä loppupuolta kohden olut vain paranee.

Kokonaisuutena Litovel Premium on aika keskinkertainen Tšekkipils. Maku on raikas ja olut on varman pilsmäinen, mutta se ei tarjoa juurikaan mitään suuria yllätyksiä. Alusta loppuun tasalaatuinen kokemus. Kulutusoluena menisi hyvinkin muutama törppö iltaan, tai ruuan kanssa yksi. mutta jos nautiskelu- tai seurustelujuomaa lähtee hakemaan, ei tämä ehkä ole paras valinta.

Pisteet: 3/5

St. Feuillien Triple 8,5%

Paikallisen (ja valtakunnallisen) A-marketin tyhjennyksistä tarttui mukaan tällainen St. Feuillinen Triple, joka itsellä on jäänyt aiemmin maistamatta. En ollut ennen harrastusta juurikaan luostarityylisten oluiden ystävä, mutta nyt muutaman kuukauden harrastelun jälkeen en vaihtaisi näitä mihinkään.

St. Feuillinen panimo on saanut pohjimmiltaan nimensä Irlantilaiselta munkilta, joka tuli "mantereelle" saarnaamistehtävissä vuonna 655. Munkin kohtalo oli hieman surullinen ja saarnausmatkoillaan Le Roeulx:n kylässä hän kohtasi luojansa päättömänä. Tämän munkin marttyyriteon sijaintiin perustettiin luostari jonka nimeksi lopulta tuli Abbaye St-Feuillien du Roeulx. Luostaripanimo valmistaa pintahiivaisia, luonnollisia oluita infuusiomäskäyksellä ja perinteisellä käymisprosessilla. Oluita säilytetään vaakatasossa kuukauden verran ja sekundäärikäyminen pulloissa kestää vähintään kaksi viikkoa.

Ensituoksautukset pullon aukaisun jälkeen ja sitrustarha kutsuu, kukkaisan ja hieman sitruksisen kevyt tuoksu tulvahtaa nenään. Nyt vasta lasiin, tämä herkku alkaa olemaan jo hieman vaikea kaataa ilman että vaahto peittää koko lasia. Vaahtoa muodostuu runsaati kun kullankeltainen, samea nektari valuu lasiin ja kuplii kuplimistaan. Hapot ovat kaikesta päätellen kohdallaan. Toinen tuoksu tuopista ja nyt jo hävettää - tämä pitäisi juoda ehdottomasti aromilasista! Varovainen siemaus lasin reunalta ja pehmeä, hieman sitruksinen ja maanläheisen hiivainen maku tulvahtaa suuhun täyttäen perimmäisetkin makunystyt lähes täydellisestä nautinnosta. Neste kurkkuun ja odotetaan... jälkimaku tulee hyvin hennosti humaloituna, katkeroa joutuu melkein odottamaan ja sen varovaisuus on ehkä osittain pieni pettymys. Lasin loppua kohden edetessä katkero hieman paranee ja sitruksisuus voimistuu. Vaahtoa on edelleen lasin loppupuolella ja tuoppi on kauniin pitsin peitossa.

Kaiken kaikkiaan oluen raikkaus, sitruksisuus ja maanläheisyys huutaa, että kyseessä on Belgialainen luostariolut, jonka panemiseen ja reseptin muodostamiseen on uhrattu muutakin kuin muutama pellollinen ohraa. Tätä on pantu rakkaudella olueen. Ehdottomasti maistamieni Beligailaisten vaaleiden oluiden parhaimmistoa, kuitenkin pieni odotusarvo jää jälkimaun suhteen. Sääli että Alko on päättänyt poistaa kyseisen oluen valikoimistaan - toivotaan että paikallisissa baareissa tätä vielä on, ostaisin jatkossakin.

Pisteet: 4/5

Uutta kirjaa ja diasetyylitaukoa

Ja pitänee tännekin kuulumiset kotipanoista (Kettutytöstä) toistella, vaikka ne jo olutpäiväkirjaan tulikin merkittyä. Pidin kettutyttöä la-ma välisen ajan diasetyylitauolla noin 20 asteen lämpötilassa, yhteensä jotain 55-56 tuntia jos tarkoiksi ruvetaan. Tottakai maistoin ennen ja jälkeen tauon ja pakko on myöntää, mutta kyllä poistui sellainen enin "kotioluen" maku diasetyylitauon aikana. Ei voi sen hyötyä kiistää lageria pantaessa. Maku alkaa muistuttaa jo todellakin vihreän pullon lageria ja todennäköisesti tällä reseptillä tehdään toistekin. Tykkään todella paljon (omatekoiseksi on hyvä). No OG:t tasaantuivat sinne 1,014:n kieppeille, diasetyylitauon jälkeen lapposin varovasti oluen loput sekundääriastiaan siten ettei siihen ilmaa sekottuisi liikaa ja tulisi epätoivottuja sivumakuja. Tämän jälkeen kettutyttö takaisin kylmempään - ikävä kyllä en taida päästä riittävän alhaisiin lämpötiloihin, tavoite olisi 8-10 astetta (ideaalisti vieläpä laskevana s.e. lopussa olisi lähellä nollaa), varasto ei kuitenkaan suostu jäähtymään näin lämpimällä alle 11.1 asteen. Talvella on pantava vuoden varastot tätä herkkua :)

No niin, kettutytön kuulumiset olivatkin siinä. Lisäksi tuli Bookplussasta tilattua parit kirjat. Molemmat vanhahkoja teoksia, mutta silti odotan oikeastaan aika innolla niiden saapumista. Toinen oli Roger Protzin "300 beers to try before you die" ja toinen John J. Palmerin "How to brew". Toimitusajat olivat luokkaa 5-15 päivää, joten jos ne kuukauden-parin sisällä olisivat kotona niin pop. Sääli sinänsä että kotimaista kirjallisuutta on niin vähän, MEINASIN jo ostaa Mikko Salmen kirjoittaman "Kippis!", mutta peilasin hintaa ja päiväystä ja tulin siihen tulokseen, että halvemmallakin saan yhtä vanhaa tietoa. Sinänsä olisi kulttuuriteko lukea k.o. kirja, mutta taidan tyytyä kirjaston kappaleisiin.

Alkosta alennusoluet matkaan + kettutytön OG:t

Toissapäivänä eksyin Joensuun Keskustan ja Prisman alkoon tarkastamaan, että vieläkö olisi poistossa olevia Guinessin Export Stoutteja tai Duvelleja jäljellä. Ostosreissu menikin yllättäen ihan nappiin. Matkaan tarttui pullollinen Duvelia, Trappistes Rochefort 10, St. Feuillien Triple ja myöskin pitkään etsinnässä ollut Westmalle Triple (kuvassa lisäksi paikallisen K-marketin saldo, joka on jo osittain tuhottu).

Itse olen suunnaton trappistioluiden ystävä, eikä vielä ole löytynyt sellaista trappistia joka olisi pettänyt (joopa, olen juonut vain muutamia..). Nämä vain ovat harvinaisen hankalia saada Joensuusta. Trappistioluethan ovat siis seitsemän Trappisti-nimeen oikeutetun trappistiluostarin omissa tiloissaan (siis luostareissa) panemaa olutta. Näissä on mielenkiintoista se, että raha menee luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Helpostisaatavista itsellä on vielä juomatta Achel ja Orval, mutta eiköhän nämä tulevien viikkojen aikana tule ostettua. Westvleteren voi olla hieman kiven alla kaivella täällä päin Eurooppaa...

No eniveis, Rochefort on menossa kellarointiin ja tämän BBE on joskus 2015, joten saanee kypsyä ainakin pari vuotta. Westmallen meinasin lipaista naamariin ihan kun vain sattuu sopiva hetki ja Duvel taisikin olla jo niin lähellä BBE:tä että kellaroinnin hyöty on vähän sieltä ja täältä. St. Feuillien Tripleä ei ole tullut koskaan maistettua niin en sitä kehtaa kellaroidakaan. Joka tapauksessa erittäin onnistunut Alkossa käynti, taidan mennä toistekin. Ennen kaikkea Westmalle oli itselleni todella positiivinen yllätys, sääli että Guinessin Export Stoutit oli jo viety hyllystä.


Seuraavana aiheena olikin sitten kettutyttö. Kettutyttö voi oikein hyvin, alla pari kuvaa OG:n mittailuista:





Kettutytön OG on siellä 1,024 kieppeillä, eli varmaan tuossa viikonloppuna päästään jo nostelemaan suunnitelmien mukaiselle diasetyylitauolle ja niin edelleen. Piti myös maku tässä välissä maistaa ja oli yllättävän tukeva runko tällaiseksi vaaleaksi lageriksi ja veikkaan että maullisesti on varmasti Enziota parempaa. Johtunee pitkälti spraymaltaan käytöstä. Pulputus kettutytössä on alkanut jo rauhoittua, joten varmaan hiiva on jo sokereita syönyt aikamoisen satsin. Väri kettutytössä miellytti silmää, näyttää ihan bulkkilagerilta. Toivottavasti ei kontaminoidu...

Slottskällans Red Ale 5,0%

Uusi tuttavuus Ruotsin suunnalta. Slottskällansin panimolta, joka on 1990-luvun lopullaa perustettu pienpanimo Uppsalassa. Panimon muihin tuotteisiin kuuluu mm. Slottskällans Svart portteri ja lager-tyyppinen Slottskällans Nelson.

Lasiin kaadettu olut on hyvin lähellä hieman kupariin taittuvaa kastanjanruskeaa, vaahto on niukka mutta kermaisa ja kestää alusta loppuun. Tuoksautus lasista ja nenään tulvii karamellisia ja hieman hedelmäisiä, kevyesti paahtuneita aromeja. Pieni hetki tuoksunautintoja ja tuoppi ääntä kohden, maku on aluksi hieman tasapaksun pähkinäinen mutta myös makea ja maltainen. Jälkimakuna tulee reilu satsi puumaisuutta ja pienen mietiskelyn jälkeen kuivaa katkeruutta. Tästä oluesta löytyy luonnetta jälkimausta, joka johtunee pitkälti hyvästä humaloinnista. Makua jaksaa katsella tuopin alusta loppuun - ja mikä parasta, viimeiset puraisut malttaa odottaa! Parhaimmillaan ehdottomasti seurustelujuomana läheisessä paikallisessa pubissa ja hitaasti nautittuna. Jos jotain pahaa tästä oluesta pitää sanoa niin se on ehdottomasti hieman ohkaiseksi jäävä suutuntuma, joka toisaalta sopii tähän olueen kuin nyrkki silmään. En yleensä pidä juurikaan tämän tyylisistä oluista ja toinen saa jäädä odottamaan alkon hyllyyn, mutta positiivinen yllätys ja kokeilu kannatti. Veikkaan että henkilö joka tykkää brittibittereistä, pitää myös tästä oluesta.

Pisteet: 3/5

Damm, Estrella Damm 4,6%

Espanjassa, Barcelonassa pääpaikkaansa pitävän Damm-panimon Estrella Damm-olut on yksi Pohjois-Espanjalaisen Katalonian suosituimmista oluista ja Dammin panimon yksi tärkeimmistä tuotteista. Lasiin kaadettuna kermaisen vaahtokukan ja vaalean värin yhdistelmä ei juurikaan yllätä, olut on todella vaaleaa eurooppalaista lageria. Hapokkaan raikas, hieman sitruksinen ja maissinen (tulee jopa pienesti Sol mieleen) ensihuikka tuntuu siltä, että olut on parhaimmillaan juurikin näin saunan jälkeen. Jälkimaku on hieman kuivakka ja jää ehkä odottamaan vielä itseään. Bulkkilagerin oloinen hajuttomuus ja mauttomuus vaivaa vähän tätä olutta, eikä siitä juuri sanottavaa saa. Hapot ovat kyllä kohdallaan ja oluella on raikastava vaikutus, mutta ohut runko ja huikan jälkeen suuhun jäävä ikävä makean tuntu ei oikein allekirjoittanutta vakuuta. Ei tämä nyt juurikaan poikkea muista vastaavista eurolagereista - helposti juotava ja näitä voisi juoda useita, mutta mitään makuelämyksiä tai mieleenpainuvuutta tämä ei ikävä kyllä tarjoa. Poikkeuksena suurimpaan osaan peruslagereista, tämä on oikeasti raikas olut, ehkä jopa virkistävä ja täten saunaoluena menee erinomaisesti - ehkä toimisi myös Amarillossa jonkun sikakalliin burgerin kylkiäisenä. Johtuen mitäänsanomattomuudestaan, pisteet jää aika alhaisiksi, huomio kuitenkin että kyseessä ei ole huono olut, vain mitäänsanomaton.

Pisteet: 2,5/5

Sahtia saatana! ja kettutytön kuulumiset.

Sahti - tämä perinteinen suomalainen suodattamaton nektari, jota jopa yhdeksi maailman vanhimmista oluiksi kutsutaan ja jota ei valmisteta juuri muualla kuin Suomessa, Ruotsissa (Gotlannissa) ja Virossa (Saarenmaalla). Miten vaikea tätä onkaan saada käsiinsä? No, ainakin jos asut Joensuussa etkä omista ketään tuttua joka perinteistä sahtia tekisi, niin todella vaikea. Yhdenkään paikallisen Alkon valikoimissa ei ole tällä hetkellä kenenkään valmistajan sahtia. Itseasiassa näyttää siltä, että vain harvat ja valitut alkot saavat nauttia tästä Sahdin ihmeellisestä maailmasta (Forssa, Helsinki, Espoo, Tampere, Jämsä, Turku, Salo, Vaasa, Sysmä, Heinola, Vääksy). Tällaisen perinnejuoman pitäminen hyllytavarana pitäisi olla itsestäänselvyys, tai ainakin saatavuustietojen helpompi esillekaivaminen! Häpeä oi monopoli. Onko tässä kyseessä taas joku älyttömyys, kuten liian suuri alkoholiprosentti ja se, että kyseessä ei ole viini vaan olut. Sahtiperinteen ylläpitämisestä kiitos kaikille kotipanijoille ja niille jotka vielä tästä perinnejuomasta jaksavat välittää, koko Sahdin tulevaisuus näyttää olevan teidän käsissänne!

Tietämättä sen kummemmin myyjiä, mutta Joensuussa oluttuntemus Alkoissa on muutenkin aika harvinaista. Pilkon alkossa (propsit vaan sinne) on yksi myyjä, joka on osannut jopa opastaa oluthyllyllä, muutoin on yleensä jäänyt luu käteen. Kyseisen firman liikkeissä asioidessa tosin en kyllä muutenkaan ole saanut neuvoa ja opastusta vaikka yleensä se olisi vähintäänkin tarpeellista. Luojan kiitos olen ymmärtänyt pysyä poissa 80%:sta valikoimien tuotteista (eli kaikista viineistä) ja kokeilupohjaisesti ostanut aina erilaista olutta tyypin mukaisesti. Olutkulttuuri ja sen tukeminen ei vain taida ole Alkon tai eduskunnan linjauksen mukaista, tiputetaan vain sitä %-vol-rajaa niin ongelmat häviää - sen sijaan itse voisin kannattaa 4,7%-vol maagisen barrikaadin rikkomista ja asettaa se esim. 7-10%. Vahvempaa tuotetta vain tuonne kauppojen hyllyille, niin sinne saatanee varmasti myös paremmat valikoimat hyviä oluita. Mitäpä jos Chimayn tai Trappistes Rochefortin voisikin ostaa K-kaupasta. Veikkaan myös että nämä eivät päätyisi nuorten juomiseksi johtuen yleensä kovin korkeasta hinnasta. Hyvän oluen hinnalla kun saa jo halvan viinipullon (...tai nuoret ainakin joisivat kunnon oluita).

No niin. Nuff about that ja siirrytäänpä iloisempiin asioihin, nimittäin Kettutyttöön! Kettutyttö voi oikein hyvin vaikka ensimmäiset kuplat ja vaahdot alkoivatkin tulemaan kohtuullisen myöhään. Ensi kerralla pitää hiiva käynnistellä pikkuisen paremmin, että ei monistuminen veisi niin pitkään ja kontaminaatioriski pienenisi. No, eniveis. Haju Kettutytössä on kohdallaan, jopa hieman paha, mutta käsitykseni mukaan tämä on lager-hiivan ominaisuuksia. Lämpötila on pysynyt siellä 13+-0,5 celsiusasteen kieppeillä, ja suoraan sanottuna olen aika yllättynyt että hiiva jaksaa käydä noinkin hyvin noin alhaisissa lämpötiloissa. Toinen asia olisi jos tietäisin varmaksi kyseisen hiivakannan ja pystyisin varmentamaan että käynti onnistuu noin alhaalla. Nyt ei siitä ole takeita, mutta kyllähän poju päästää käymisen ääniä ja kun kurkkasin niin vaahtokin oli sen mukainen että käynti on lähtenyt päälle - ja hyvin! Nyt vain odotellaan viikon loppupuolelle, jonka jälkeen nostetaan pariksi päivää lämpimään diasetyylitauolle ja sitten pariksi viikoksi toiseen pönttöön kypsymään noin 8-10 asteen lämpötilaan - sit pulloon ja pitkä kypsytys. Tämä kokeilu on oikeasti omaan mieleeni, herättää ilonpilkahduksia.

No nyt pitää mennä hammaslääkäriin, viisaudenhammas odottaa poistoa!

Poika pihisemässä, pannaan Kettutyttöä

Toissaillan Chimay Rougen, Sinebrychoffin Porterin ja muutaman muun nautitun alkoholijuoman jälkeen päätin eilen aloittaa taas uuden satsin panemisen kun tarvikkeetkin ovat tulleet. Lähtöreseptinä oli Coopersin Green Neck Lager-resepti ja tätä seuraten olisi tarkoitus tehdä yksi satsi. Kyseessä on ensimmäinen kokeilu spraymaltaalla, joka on käytännössä kuivaa/jauhemuotoista mallasta ja myöskin Coopersin Brew Enhancerilla, joka taas on käytännössä sokeria (maltoosia ja dekstroosia?), saa nähdä eroaako brew enhancer mitenkään normaalista panimosokerista.

Resepti menee jotakuinkin seuraavalla tavalla:
1,7kg Coopers European Lager-uutepurkki
0,5kg Light spraymallas
0,5kg Coopers Brew Enhancer
vettä 21 litraan asti

Niin juu ja kun jotain vihreää piti nimeen keksiä niin tämän reseptin nimi on sitten "Kettutyttö", tavoitteena kun on sellainen juoma mitä yleensä vihreistä pulloista löytää (tai edes lähelle...). Alkuunsa sekoitin spraymaltaat kohtuu kuumaan veteen jonka sitten kiehautin ja kaadoin käymispönttöön johon päälle brew enhancerit ja mallaspurkki jota oli liotettu 10min kuumassa vedessä. Spraymaltaasta heti huomio että jos sitä johonkin roiskuu ja on vaara että se alue lämpenee, pyyhi heti - on nimittäin tahmeaa ainetta muuttaessaan olomuotoa jauheesta kiinteäksi! Kun uutteet ja käymistuotteet olivat pöntössä, lisäsin vettä noin 20-21 litraan asti, lämpötilatavoite oli että veden lisäyksen jälkeen vierre olisi 25 asteista, mutta jäätiin vielä 30 asteeseen kun ei vaan saanut riittävän kylmää vettä hanasta irti. Pistin pöntön kiinni ja ulos jäähtymään pariksi tuntia. Mittasin vierteestä samalla ominaispainon joka oli 1,046@30C, eli 'bout 1,0535@20C lämpötilakorjattuna. Tästä päätellen voisi arvata että saattaa muuten tulla vahva Kettutyttö. Lienee se, joka kantaa ne ketjut puiden luo.

Kun vierre oli jäähtynyt noin 25 asteiseksi tein "kuvittellisen startterin" noin 20min ajaksi pöydälle seisomaan noin puoleen litraan vierrettä ja tämän jälkeen kaadoin hiivat pönikkään ja ilmasin vierteen "kääntelemällä" sitä noin 1,5 kertaisesti ympäri (siis litran kuupalla lorottelin sitä noin 30-35 kertaa). Sitten taas kansi kiinni, vesilukko paikalleen ja poika jäähtymään ja käymään 13,7 asteiseen ulkovarastoon. Tavoite on käyttää tuota olutta noin 13-15 asteessa ja pitkä aika verrattuna viimekertaiseen, saa nähdä miten näin syksyllä varaston lämpötilan stabilointi onnistuu kun vuorokauden sisällä lämpötilaheitotkin saattavat olla viittä astetta johtuen auringon lämmittävästä vaikutuksesta.

Tänään ja eilen olen käynyt poikaa katsomassa ja tuntuu että käyminen lähtee todella hitaasti käyntiin. Kettutytön vesilukko ei oikein vielä ruksuta, vaikka hikikarpalot vesilukon alalaidassa kielivätkin siitä että kyllä siellä hiilidioksidia muodostuu. Osasyynä on varmasti huono hiivan herättely (tosin tämänhän olisi tällä herättelyllä voinut vaikka laittaa suoraan vierteen pinnalle), mutta myöskin hyvin alhainen lämpötila jossa on tarkoitus käyttää. Tarkistin vielä tuon hiivakannankin, pitäisi olla kaiken järjen mukaan lagerhiivaa (ainakin jos aussihuhuja on uskominen). Ikävä kyllä suomenkielisissä ohjeissa on normaalit coopersin käyttöohjeet, joissa myöskin puhutaan korkeammista lämpötiloista kun tuossa edellisen linkin threadissa. No, saa nähdä lähteekö hiiva pöhisemään vai ei, joka tapauksessa hauska kokeilu.

PS. Spraymaltaasta tehty vierre tuoksuu muuten uskomattoman hyvälle, pitäisiköhän joskus kokeilla ihan vain spraymaltaasta tehdä olutta...

Svaneke Bryghuset, Catch 22

Tänään siis ns. kerhon viikon oluena jo ennestään tuttu Tanskalaisen Svaneke Bryghusetin Catch 22. Alkon olutluokittelussa tummiin lagereihin tipahtava todella tumma (80,1 EBC Alkon sivujen mukaan) olut on saanut nimensä Joseph Hellerin "Me sotasankarit"-kirjasta (alkup. Catch 22), tai sitten siitä että Catch 22 tarkoittaa jotakuinkin (sota)tilannetta jossa toivottu lopputulos on mahdoton saavuttaa johtuen olosuhteista.

Bornholmin saarella sijaitseva Svaneken panimo on kohtuullisen tuore, vuonna 2000 perustettu ravintolapanimo, jonka panimomestarina on Weihenstephanin mies Jan Paul. Catch 22:n lisäksi Svanekenin panimolta löytyy valikoimistaan 14 muuta vakiomerkkiä.

Olut on ensituoksuiltaan hyvin pehmeä ja makea, vaahto on niukkaa ja se häviää nopeasti. Huulet lasin reunalle ja ensipuraisu naamariin - ei yllätyksiä, kevyesti kahvinen, tasapaksu, ehkä hintsusti suklainen maku suuhun ja jälkimakua odottamaan. Katkero puuttuu, todella tasainen ja pitkä maku jossa ei todellakaan mitään yllättävää. Vaikka tässäkin katkeroa on kuitenkin 34 EBUa, ei se maistu johtuen tummasta luonteesta joka miedolla paahteisuudellaan peittää katkeron alleen. Muutaman huikan jälkeen ei olut oikeastaan tarjoa mitään uutta makunystyille vaan sama kermaisen pehmeän paahteisen makea maku jatkuu tuopin alusta loppuun.

Catch 22 ei ehkä ole kaikkien olut, se on helpohkosti juotava tumma lager, joka ei yllätä. Korkea hinta (4,22eur/0,5l) karsii varmasti ostajia kun vastaavia paahteisia oluita on muitakin tarjolla. Maku on hyvä, se vaan jää jotenkin tasapaksuksi tuopin edetessä eikä se kehity tai siitä ei löydy uusia makuja. Jos tykkää paahteisesta oluesta joka ei ole liian kuiva, on Catch 22 erinomainen valinta ja muutenkin tummien ystäville kokeilun arvoinen. Itse tykkään sen verran kovasti että saa minulta kohtuu hyvän pisteytyksen, yllätyksettömyys ja hinta vetää vähän pisteen perää alaspäin.


Pointsit:
4/5

Panovehkeet tuli!

No niin, nyt sitten tuli ne kauan odotetut panovälineet Melkolta (www.kotiviini.fi), kohtuu nopsa toimitus ottaen huomioon että sunnuntaina taisin tilata. Mitä paketissa sitten olikaan:

- Pari tarralämpömittaria pöhinäpönttöjen kylkeen.
- Coopersin European Lager (International-sarjaa), toinen normaali Coopersin Lager oli jo olemassa.
- 2x0,5kg Vaaleaa Spraymallasta.
- 1kg Coopers Brew Enhancer 1.
- 1 mittalasi kun viimeksi ei meinannu lasit riittää ominaispainon mittaamiseen.
- Sekoituskauha!
- Korkkeja 2x80kpl

Lisäksi Melkko oli laittanut mukaan korkin/purkinavaajan. Mukava ele sinänsä, viimeksi jotain spesiaalia taisi SP-elektroniikka laittaa kun tilasin isomman satsin jotain elektroniikkakomponentteja - hyödystä toki voidaan aina keskustella. Paketissa siis kahden panokerran ainekset, 'bout 30-40 litran edestä. Ajattelin että nuo pari kertaa saa riittää ja sitten yritetään jotain tehdä osittaismäskäämällä jos jo jotain olisi oppinut näistä uutepanopuuhista. TOKI jos jotain hyvää saadaan näistä aikaiseksi niin reseptit tulevat olemaan jemmassa ja toistettavissa :)

Nyt ennen kuin näistä laitetaan poika pöhisemään, pitää tuo ulkovaraston lämpötila saada ajettua järkevän alas ja fiksusti kontrolloitavaksi. Tavoitelämpötila 12-15 astetta, että pystyy lagiakin panemaan (oikeasti, tuossa European Lagerissa saattaa jopa olla lagerhiiva!). Normaali Coopersin Lager kai on edelleen "alehiivalla", joten tämä käy varmaan kuolematta vielä korkeammissakin lämpötiloissa. Nyt persusta polttaisi tuon satsin tulillelaitto kun juomaan sitä pääsee kuitenkin vasta parin kuukauden päästä.. Tarkalleen ottaen jos käyntiaika on 2-3vkoa ja sekundäärissä pitäisi vielä 2-3vkoa, voisi pullottaa juurikin ennen kertausharjoituksiin lähtöä ja voisi jättää lämpimään kehittämään hiilihappoja n. 2vkoksi ja sitten vielä kylmässä viikko-pari... Sitten voisikin napostella herkkua naamariin..

Suosikkiolut? Pikemminkin tilanneolut

Tänään aamusta tuli mieleen että tähän blogiin olisi kiva saada jokin lista jossa luetellaan sen hetken lempparioluet. Aikani mietittyä tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en tällaista listaa pysty tuottamaan vaikka mielessä pyörikin Chimay Red, Innis & Gunn, Weihenstephanerin hefe-weisse. Miksi? Syy löytyy lähempää suomalaisuutta kuin osaisi ajatellakaan. Rupesin miettimään että mikä olut maistuu parhaalta saunan jälkeen, se ei ole mikään Stoutti tai Portteri, myöskään trappistit tai vehnäoluet eivät iske kuuman saunan jälkeen. Joku itämainen "vihreän pullon lager", kuten Tsingtao, olisi taas ihan jees, mutta ehdottomasti parasta saunan jälkeen on Lapin Kulta IVA (joku vielä tappaa minut, mutta anteeksi että tuo on paras mahdollinen tilanneolut kesäisen rantasaunan jälkeen!!). Vastaavasti kuumana kesäpäivänä jonkun raskaan duunin (puusavotta tms.) jälkeen maistuu keskiaikaiselta maistuva vehnäolut kuten Weihenstephanerin Vitus tai Hoegaarden, en todellakaan voisi kuvitella juomani mitään savuolutta kuumana kesäpäivänä - menisi hyvät savuaromit ihan susille. No päätin kuitenkin tämän perusteella tehdä tähän hieman tilanneolutlistaa ja lopettaa puhumisen suosikkioluesta.

Hyvät tilanneoluet:
Lapin Kulta IVA, Hartwall - "juhannussaunaolut"
Sinebrychoff Porter ns. Koffin Portteri, Sinebrychoff  - "syysolut"
Innis & Gunn - Chillailuolut, kavereiden kanssa parilla
Chimay Red - Talvi/Jouluaikaan parasta herkkua
Aecht Sclenkerla Märzen Rauchbier - Pitkän kaavan nautiskeluolut (ei muuta samana iltana)
Newcastle Brown Ale - Kesäinen tumma, Innis & Gunnin kaveriksi
NØgne Ø Wit tai Weihenstephaner Vitus - Kesällä kovan suorituksen päälle nautiskeluun

Uusia panotarvikkeita odotellessa

Tämä viikko tuntuisi olevan yhtä tuskaa. Viime olutsatsista viisastuneena (Enzio) tilasin Melkosta (http://www.kotiviini.fi) hieman lisää tarvikkeita ja laittelin lämpimän varaston valmiiksi seuraavaa panemisrundia varten. Viimeksihän tehtiin Enzio joka oli käytännössä seuraavanlainen:

2prk Finlandia perinteinen uute
1,2kg Panimosokeria
1,5pss Finlandian hiivaa
n. 25 litraa vettä

Sotkin ensin uutteet ja sokerit 5 litraa kuumaa vettä, jonka jälkeen laskin kylmän veden päälle ja hiivan lisäsin startterin kautta 25 asteiseen vierteeseen. Noin ainakin suurinpiirtein. Tämän jälkeen Enzio oli viikon verran ensiöpönikässä ja tämän jälkeen lapposin pohjalla olevan sakan päältä toisioastiaan jossa olut oli vielä kaksi viikkoa. Pullotin puolet jo ensimmäisen viikon jälkeen että näkisin mikä vaikutus on kakkospöntössä pitkään käyttämisellä. Pullossa "Poika" oli vielä molemmissa tapauksissa lämpimässä viikon/kaksi viikkoa ja kylmässä pari viikkoa. Oluesta tuli ihan juomakelpoista, hieman hiivaisen kotikaljaista. Hiivan maku on hävinnyt ja olut tasoittunut vielä tässä ajan kanssa kellarissa ollessaan, pullokypsyminen on auttanut aika paljon makuun. Suurin oppi ensimmäisestä erästä kuitenkin tuli sekundäärikäymisen osalta, oluen rungosta tuli todella paljon tukevampi toisessa satsissa ja jatkossa tuskin jätän sekundäärikäymistä tekemättä.


Nyt tuleva erä, johon ainekset tilasin Melkosta tulee ns. "Green Neck Lager" -reseptillä joka on saatavilla Coopersin sivuilta. Tässä resepti on jotakuinkin seuraava:

1prk (1,7kg) Coopers European Lager
0,5kg Vaaleaa spraymallasta
0,5kg Coopers Brew Enhancer 1:stä
21 litraa vettä

Tämä on sinänsä mielenkiintoinen koe, että ensimmäistä kertaa käytän spraymallasta ja brew enhancereita. Jatkossa katsotaan jos kokeilisi myös pelkällä spraymaltaalla. Mutta tämän satsin toinen erikoisuus on se, että tämän käyttäminen tapahtuu lähempänä lagerhiivojen lämpötiloja kuin alehiivojen lämpötiloja. Käyntilämpötila on reseptissä noin 15astetta, jota vastaamaan on tehty autotallin lämpimän varaston "panohuone". Saa nähdä miten hankala tämä lämpötila on ylläpitää ja mitä tästä oluesta tulee. Suunnitelmat kuitenkin on selvillä ja odotan innolla että mitä tästä oluesta tulee.

Onneksi tuli ostettua talo, jossa on iso ja viileä kellari, tämäkin harrastus helpottuu sillä huomattavasti.

Alkusanat

Taas kerran blogi liikkeelle. Viimeksi samainen blogi käsitteli pelkkää tietotekniikkaa ja kun sitä saa muutenkin työkseen vääntää, oli parempi tehdä täydellinen delete ja alkaa tässä kirjoittamaan jotain mikä on lähempänä sydäntä. Eli aiheena oluet, maistelu ja (oluen)paneminen. Blogin tavoitteena tarjota asiaan perehtymättömille hajua ja epämääräisiä tiedonjyväsiä aiheesta. Ei niinkään absoluuttisia totuuksia kuin mielipiteitä, mutta tietoa se on sekin!

Tässä hieman taustaa itsestäni ja oluesta:
- Maistelukokemus pieni, noin 100-150 eri olutta, maisteluaika noin 6-12kk. Maku vielä kehittyy todennäköisesti, mutta mukava aina välillä todeta että maku on kehittynyt.
- Panokokemus pienempi, vain uuteoluita, pari satsia. Pintahiivaisia. Lagerit tilauksessa :)

Blogin tavoite:
- Tarjota jokin paikka itselleni kirjoittaa mielenkiintoisia asioita joita oluiden historia, tekotapa, maku tai muu niihin liittyvä tarjoaa. Ehkä joskus opin jopa maistelemaankin oikein, mutta nyt saa riittää se että onko olut hyvää vai ei.

Olut ei ole helppo. Minusta 80% oluista on "täyttä paskaa" eli en ostaisi uudelleen, 20% on ok, joista 10-15% on hyviä ja 5%-10% on TODELLA hyviä. Ne 5-10% ovat SE syy miksi tätä harrastusta vielä jaksaa jatkaa :)