Vituks män, savolainen supersankari, taisi vierailla M1 Garanadin pullotuksessa. Pari kontrollipulloa olen maistellut ja noh, maistuu jotakuinkin pahemmalle joka kerta. Vaikuttaa pahasti siltä, että kontaminaatiopeikko yllätti tähän olutsatsiin. Sellainen vähän kitkerä, todella vahva maan - jopa kevyesti viemärimäinen haju ja maku kirii suuhun kun sitä siemailee. Todennäköisesti siis kontaminaatio, mutta katsellaan muutama viikko ja jos vielä pahenee niin sen varmaan huomaa. Oletuksena oli välillä että fuggles maistuu liikaa läpi, mutta ei se nyt siitä taida olla kiinni...
Sitten iloisempiin asioihin. M84 Stun Hefe meni tänään sekundääriin, aikaistin siirtoa kakkoseen kun käyminen oli todella rajua ja ominaispaino oli jo niin alas päässyt. Välimaistaminen paljasti, että ihan olutta siitä taitaa tulla. Kevyesti maistui vielä hiivalle, mutta katsotaan josko sekundääri sitä tasoittaisi. Hirveää hiivasakkaa pöntön pohjalla ei ollut.
Myös M320 Mead tuli maistettua. Voeee äetee. Meadi on jo kirkastunut (ominaispainoa en idiootti mitannut) ja maku oli todella kukkaishunajainen ja hyvä, sellainen raikkaan floraali jos sitä jotenkin voi kuvata - kevyesti ehkä jopa valkkarimainen. Alkoholipontta löytyi kyllä paljon, joskin hunajaviinissä sitä pitääkin olla - mennään varmaankin lähemmäs 15 til-% . Kaikennäköisiä kiljuja sitä tulee keiteltyä.
Ilo ja suru samassa paketissa tänään. Illalla on vielä hiivan pesua jos saisi tuosta primääristäkin tuota jonkin verran talteen kun on huoli että näinkö sitä ollenkaan sekundääriin muodostuu...
perjantaina, huhtikuuta 13, 2012
keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2012
M84 stun ja liian alhainen ominaispaino
HAHAA! Hirveän kiihkeän käymisen jälkeen M84 stunin primäärikäyminen näyttäisi olevan ohi. Tänään mittasin ominaispainon, maistelin ja haistelin. Ominaispaino oli 1.009, eli liian kuivaksi kävi - tavoitteena oli jotain 1.012-1.015. Sinänsä potkua tuli enemmän, mutta runko jää kyllä puuttumaan kokonaan.
Mikä siis meni pieleen? Oma arvio on että mäskäyksessä ei lämpötila kestänyt riittävän kauan riittävän korkealla. Mitä korkeampi lämpötila mäskäyksessä on, sitä enemmän käymäkelvottomia sokereita syntyy. Käymäkelvottomilla sokereilla tarkoitan siis pidempiketjuisia sokruja joita hiiva ei voi napostella. Kun vierteeseen tulee käymäkelvottomia sokereita - ei ne myöskään käy alkoholiksi (yllätys!) ja ominaispaino jää korkeammaksi. Mäskäysohjelmaakin nostin varta vasten 67 asteeseen, että oluesta tulisi rungoltaan vähän tuhdimpaa - näin ei kuitenkaan käynyt. Tämä nyt on vain villiä arvailua, mutta olettaisin että kylmälaukun karkuuttama lämpö aiheutti nyt hieman rungottoman oluen.
Muutoin tuotoksen maku ja tuoksu oli tässä vaiheessa oikein hyvä. Raikas ja hieman neilikkainen maku sekä hiivaisa tuoksu paljasti että kyseessä todellakin on vehnäolut. Makuprofiili ei ole ehkä juuri se miltä perinteiset saksalaiset hefet maistuvat, mutta toisaalta tähän olin vähän varautunutkin hiivaa käyttäessäni. Ehkä ensi kerralla jokin Wyeastin tai White Labsin nestehiiva voisi olla parempi.
No, noin 4,7 til-% sijasta taisi tulla 5,5 til-%. Ei kuitenkaan liian vahvaa että siitä janonsammuttajaksi ei olisi.
Mikä siis meni pieleen? Oma arvio on että mäskäyksessä ei lämpötila kestänyt riittävän kauan riittävän korkealla. Mitä korkeampi lämpötila mäskäyksessä on, sitä enemmän käymäkelvottomia sokereita syntyy. Käymäkelvottomilla sokereilla tarkoitan siis pidempiketjuisia sokruja joita hiiva ei voi napostella. Kun vierteeseen tulee käymäkelvottomia sokereita - ei ne myöskään käy alkoholiksi (yllätys!) ja ominaispaino jää korkeammaksi. Mäskäysohjelmaakin nostin varta vasten 67 asteeseen, että oluesta tulisi rungoltaan vähän tuhdimpaa - näin ei kuitenkaan käynyt. Tämä nyt on vain villiä arvailua, mutta olettaisin että kylmälaukun karkuuttama lämpö aiheutti nyt hieman rungottoman oluen.
Muutoin tuotoksen maku ja tuoksu oli tässä vaiheessa oikein hyvä. Raikas ja hieman neilikkainen maku sekä hiivaisa tuoksu paljasti että kyseessä todellakin on vehnäolut. Makuprofiili ei ole ehkä juuri se miltä perinteiset saksalaiset hefet maistuvat, mutta toisaalta tähän olin vähän varautunutkin hiivaa käyttäessäni. Ehkä ensi kerralla jokin Wyeastin tai White Labsin nestehiiva voisi olla parempi.
No, noin 4,7 til-% sijasta taisi tulla 5,5 til-%. Ei kuitenkaan liian vahvaa että siitä janonsammuttajaksi ei olisi.
tiistaina, huhtikuuta 10, 2012
Kylmälaukun modifiointia
No niin, viime panojen jälkeen piti ruveta kylmälaukkua katselemaan kun tuntui että se fuskaa aivan liikaa lämpöjä pois. Pientä parannusta oli pakko tehdä, joten ensimmäisenä operaationa oli kylmälaukun aukaisu ja purkaminen. Nyt jos tekisin kylmälaukun, tekisin sen hieman eri tavalla ja purkaisin atomeiksi ennen kun siihen hanan asentaisin.
Purkamisen jälkeen paljastui muutama yllätys. Ensimmäisenä oli todella hupaiset styroksit - kylmälaukun sisällä oli viisi noin senttimetrin paksuista styroksiräpykkää - joka selittää jo sen miksi laukku karkuuttaa kylmää niin paljon. Kaiken lisäksi hana oli vuotanut kylmälaukun sisälle ja vierre oli imeytynyt styroksiin - haisten todella pahalle. Tästä jännitetään ensi kertaan, että kontaminoituuko satsi. Desinfioin ja pesin muovit ja toivon että pilaantunut vierre ei kontaminoi seuraavaa satsia.
Tästä johtuen tein pesukoneen rumpupidikkeiden suojakumista, lappoletkusta ja kumiletkusta uuden viritelmän hanalle. Tämä on vähän tiiviimpi kuin viimekertainen patentti. Ja jos näyttää fuskaavan niin silikoniahan siihen on vielä laitettava. Pitäisi käydä jostain rautakaupasta kunnon läpivientikikkurat tätä varten, ettei tarvitsisi arpoa, että pitääkö tiivisteet vai ei.
Tämän lisäksi styroksit meni roskiin ja tilalle tuli rockwoolia, siis normaalia mineraalivillaa jolla eristetään seiniä. Oli kohtuullisen kettumainen työnnellä niitä villoja pienistä rakosista kylmälaukun väliin, mutta toivotaan että lämpö rupeaisi kestämään. Tämän lisäksi taidan jostain vielä routamattoa hankkia ja päällystää kylmälaukun sillä. Rupeaa kestämään lämmöt.
Tätä modifiointia tehdessä tuli mieleen, että jos rakentaisi tyhjästä uuden mäskäysastian johon tekisi varauksen "fly spargingille", jossa huuhtelu on jatkuvaa. Tähän asti olen mennyt "batch spargella". Tämän saisi periaatteessa tersittyä aika helposti parista isommasta sankosta jotka menisivät toistensa sisään... Noh, suunnitellaan ja katsellaan miten tuon mäskäysastian kanssa käy.
Purkamisen jälkeen paljastui muutama yllätys. Ensimmäisenä oli todella hupaiset styroksit - kylmälaukun sisällä oli viisi noin senttimetrin paksuista styroksiräpykkää - joka selittää jo sen miksi laukku karkuuttaa kylmää niin paljon. Kaiken lisäksi hana oli vuotanut kylmälaukun sisälle ja vierre oli imeytynyt styroksiin - haisten todella pahalle. Tästä jännitetään ensi kertaan, että kontaminoituuko satsi. Desinfioin ja pesin muovit ja toivon että pilaantunut vierre ei kontaminoi seuraavaa satsia.
Tästä johtuen tein pesukoneen rumpupidikkeiden suojakumista, lappoletkusta ja kumiletkusta uuden viritelmän hanalle. Tämä on vähän tiiviimpi kuin viimekertainen patentti. Ja jos näyttää fuskaavan niin silikoniahan siihen on vielä laitettava. Pitäisi käydä jostain rautakaupasta kunnon läpivientikikkurat tätä varten, ettei tarvitsisi arpoa, että pitääkö tiivisteet vai ei.
Tämän lisäksi styroksit meni roskiin ja tilalle tuli rockwoolia, siis normaalia mineraalivillaa jolla eristetään seiniä. Oli kohtuullisen kettumainen työnnellä niitä villoja pienistä rakosista kylmälaukun väliin, mutta toivotaan että lämpö rupeaisi kestämään. Tämän lisäksi taidan jostain vielä routamattoa hankkia ja päällystää kylmälaukun sillä. Rupeaa kestämään lämmöt.
Tätä modifiointia tehdessä tuli mieleen, että jos rakentaisi tyhjästä uuden mäskäysastian johon tekisi varauksen "fly spargingille", jossa huuhtelu on jatkuvaa. Tähän asti olen mennyt "batch spargella". Tämän saisi periaatteessa tersittyä aika helposti parista isommasta sankosta jotka menisivät toistensa sisään... Noh, suunnitellaan ja katsellaan miten tuon mäskäysastian kanssa käy.
perjantaina, huhtikuuta 06, 2012
Panopäivän lopputulemat
M84 Stun Hefeweizen olisi nyt käymässä. Panopäivä meni varsin mallikkaasti ja siitä hyvästä ajattelin räpsiä kuviakin matkalla. Tässä pieni kooste siis päivän tapahtumista kuvineen.
7.00 - Marppi oli viety töihin joten eikun kamat esille. Nostin tyylin mukaisesti jotakuinkin kaiken pöydälle ja tarkistin että kaikki löytyy. Käymispönikkä, vesilukko ja vaaka taitaa kuvasta puuttua.
Kuvasta löytyy siis jotakuinkin seuraavaa:
- Kylmälaukusta tuunattu hanallinen mäskäysastia, pitää lämmön vähän huonosti silti sisällään - lisätuningia tarvitaan. Tähän liitteeksi (hanan edessä) pesukoneen rosteriletkusta tehty suodatin jonka läpi vierre erotellaan ryynistä sekä puutarhaletkun pätkä hanaan kiinnitettäväksi ettei vierre hapetu matkalla käymisastiasta keittokattilaan (takana vasemmalla)
- Äärioikealla Corona-mallasmylly, voisi olla parempikin mutta kyllähän tuolla pärjää.
- Lappo (punaisine letkuineen) ja bottlefillereineen.
- Siivilä ja 1l desimitta.
- Ominaispanomittari, mittaputki ja lämpömittari (siivilän ja mallasmyllyn välissä), mittalasi mäskäysastian edessä.
- Lisäksi hiiva ja pari pussia mallasta (puutarhaletkun "sisällä"). Alla vielä kuva itse raaka-aineista, tämä siis on välineurheilua!
Raaka-aineina siis Lager-mallasta, vehnämallasta, SAFBREW WB-06 hiiva ja Hallertau Mittlefrüh humalaa.
7.30 - Y.o. kamoista noin 95% meni desinfiointiin ja pesuun + mäskäysastia ja oheissälät. Tämä vaihe onkin se tympein. Käytössä Melkon desinfiointiainetta joka on kohtuu helppoa. Starsania pitäisi melkein belgiasta tilata niin ei tarvitseisi enää huuhtoa desinfioinnin jälkeen.
7.45 - Ryynit myllyyn ja mäskäämään. Alla kuvaa ryyneistä, että millaista siitä sitten tulee rouhinnan jälkeen. Tästä sitä olutta alkaa sitten syntyä (lisää vain vesi).
Ylemmässä astiassa on ohraa ja alemmassa vehnää, erottaa siitä että tuossa vehnässä ei ole sitten minkäännäköisiä akanoita seassa. Ohramaltaasta jää aina vähän, joskin se on sitten hyvä asia että ei vahingossakaan paukahda siivilä tukkoon kun vierrettä aletaan valuttamaan. Maltaiden rouhiutuessa lämmitin muuten mäskäysastiaakin noin neljällä litralla kiehuvaa vettä, ettei lämpöhävikkiä tulisi niin paljon kun mäskäysastia on jo esilämmitetty. Noh, ryynit astiaan ja eikun menoksi.
Mäskäys näytti jotakuinkin ylläolevalta tynnyrin sisäpuolelta ja allaolevalta tynnyrin ulkopuolelta. Mäskäysastia yritti leikkiä mörköä - parilla lisätäkillä minimoidaan taas haihtuvaa lämpöä että pysyisi mäskäyslämpötila mahdollisimman lähellä sitä mitä piti. Eli noin 67 astetta ja tunti mäskäten. Mäskäyksen jälkeen juoksutin pari kannullista ja huuhtelin kahteen kertaan (2,1l + 5,1l, 76 C asteisella vedellä).
10.00 - Keitto! No niin, allekirjoittaneen lempparihommaan. Eli vierteen keittoon - tästä oikeasti lähtee pirun hyvä tuoksu! Alla satsi muutamia kuvia keitosta. Käytännössä homma siis meni siten, että en jaksanut puuhellaa lämmittää ja keittelin sitten sähköllä. Sama kai tuo. Humalat lisättiin 7g@60min ja 3g@5min. Hotbreakki yllätti ja meinasi tulla hellalle (boilover), joten parissa kattilassa keittelin kunnes oli sen verran vajunut että kaikki melkein 10l mahtui taas kattilaan.
11.00 - Hiivan valmistelu ja jäähdytys. Viime kerrasta opiksi ottaneena, sain vierteen jäähtymään omilla patenteillani parissa kymmenessä minuutissa noin 26 asteeseen. Pienillä olutmäärillä tämä on vielä helppoa - helvetisti lunta, vähän suolaa ja vettä lavuaari täyteen, sitten pieni vesivirtaus hanasta päälle että vesi vaihtuu ja kiertää kattilan ympärilllä ja kattilassa vastasuuntaan pyöritystä - kyllä nimittäin jäähtyy! Samalla sitten kun jäähdytys oli käynnissä niin rehydratoin hiivan (15min ja 'bout 1dl 38 asteista vettä). Eli hiiva sekaan kunnes sen päälle tulee vaahto. Jäähdytyksen jälkeen oluen siivilöinti kaikesta breakkimatskusta (osa jää vielä siitä pönttöön, josta laskeutuu primäärikäymisen aikana pohjalle) ja humalakukinnoista ja sitten vierteen hiivaus ja kotio. OG:ksi tuli 1,050 vaikka tavoite oli 1,052 joten pikkuisen voisi vielä parantaa - mäskäystehokkuus ei tällä matskulla ollut niin hyvä kuin viimeksi.
No niin, siinäpä sitä olikin tätä panopäivää. Kaikki meni nappiin ja mikä ei mennyt niin ensi kerraksi parannetaan. Tämä olut todellakin saa kestää 2vkoa primäärissä, 2vkoa sekundäärissä, 2vkoa lämpimässä pullotettuna ja pari viikkoa tarvittaessa kylmässä. Eli kesäksi valmistunee :P
7.00 - Marppi oli viety töihin joten eikun kamat esille. Nostin tyylin mukaisesti jotakuinkin kaiken pöydälle ja tarkistin että kaikki löytyy. Käymispönikkä, vesilukko ja vaaka taitaa kuvasta puuttua.
 |
| Tavarat levällään |
Kuvasta löytyy siis jotakuinkin seuraavaa:
- Kylmälaukusta tuunattu hanallinen mäskäysastia, pitää lämmön vähän huonosti silti sisällään - lisätuningia tarvitaan. Tähän liitteeksi (hanan edessä) pesukoneen rosteriletkusta tehty suodatin jonka läpi vierre erotellaan ryynistä sekä puutarhaletkun pätkä hanaan kiinnitettäväksi ettei vierre hapetu matkalla käymisastiasta keittokattilaan (takana vasemmalla)
- Äärioikealla Corona-mallasmylly, voisi olla parempikin mutta kyllähän tuolla pärjää.
- Lappo (punaisine letkuineen) ja bottlefillereineen.
- Siivilä ja 1l desimitta.
- Ominaispanomittari, mittaputki ja lämpömittari (siivilän ja mallasmyllyn välissä), mittalasi mäskäysastian edessä.
- Lisäksi hiiva ja pari pussia mallasta (puutarhaletkun "sisällä"). Alla vielä kuva itse raaka-aineista, tämä siis on välineurheilua!
 |
| Raaka-aineet mistä olutta syntyy |
Raaka-aineina siis Lager-mallasta, vehnämallasta, SAFBREW WB-06 hiiva ja Hallertau Mittlefrüh humalaa.
7.30 - Y.o. kamoista noin 95% meni desinfiointiin ja pesuun + mäskäysastia ja oheissälät. Tämä vaihe onkin se tympein. Käytössä Melkon desinfiointiainetta joka on kohtuu helppoa. Starsania pitäisi melkein belgiasta tilata niin ei tarvitseisi enää huuhtoa desinfioinnin jälkeen.
7.45 - Ryynit myllyyn ja mäskäämään. Alla kuvaa ryyneistä, että millaista siitä sitten tulee rouhinnan jälkeen. Tästä sitä olutta alkaa sitten syntyä (lisää vain vesi).
 |
| Rouhittua mallasta |
Ylemmässä astiassa on ohraa ja alemmassa vehnää, erottaa siitä että tuossa vehnässä ei ole sitten minkäännäköisiä akanoita seassa. Ohramaltaasta jää aina vähän, joskin se on sitten hyvä asia että ei vahingossakaan paukahda siivilä tukkoon kun vierrettä aletaan valuttamaan. Maltaiden rouhiutuessa lämmitin muuten mäskäysastiaakin noin neljällä litralla kiehuvaa vettä, ettei lämpöhävikkiä tulisi niin paljon kun mäskäysastia on jo esilämmitetty. Noh, ryynit astiaan ja eikun menoksi.
 |
| Vierre valmistumassa |
 |
| Vierre valmistumassa |
Mäskäys näytti jotakuinkin ylläolevalta tynnyrin sisäpuolelta ja allaolevalta tynnyrin ulkopuolelta. Mäskäysastia yritti leikkiä mörköä - parilla lisätäkillä minimoidaan taas haihtuvaa lämpöä että pysyisi mäskäyslämpötila mahdollisimman lähellä sitä mitä piti. Eli noin 67 astetta ja tunti mäskäten. Mäskäyksen jälkeen juoksutin pari kannullista ja huuhtelin kahteen kertaan (2,1l + 5,1l, 76 C asteisella vedellä).
10.00 - Keitto! No niin, allekirjoittaneen lempparihommaan. Eli vierteen keittoon - tästä oikeasti lähtee pirun hyvä tuoksu! Alla satsi muutamia kuvia keitosta. Käytännössä homma siis meni siten, että en jaksanut puuhellaa lämmittää ja keittelin sitten sähköllä. Sama kai tuo. Humalat lisättiin 7g@60min ja 3g@5min. Hotbreakki yllätti ja meinasi tulla hellalle (boilover), joten parissa kattilassa keittelin kunnes oli sen verran vajunut että kaikki melkein 10l mahtui taas kattilaan.
 |
| 7g + 3g Hallertau Mittlefrühiä |
 |
| Hotbreakki alkaa muodostumaan |
 |
| Hotbreakki on oikeasti muodostunut, hyvä sellainen |
 |
| Keiton viimehetket ja 3g humalaa sekaan |
11.00 - Hiivan valmistelu ja jäähdytys. Viime kerrasta opiksi ottaneena, sain vierteen jäähtymään omilla patenteillani parissa kymmenessä minuutissa noin 26 asteeseen. Pienillä olutmäärillä tämä on vielä helppoa - helvetisti lunta, vähän suolaa ja vettä lavuaari täyteen, sitten pieni vesivirtaus hanasta päälle että vesi vaihtuu ja kiertää kattilan ympärilllä ja kattilassa vastasuuntaan pyöritystä - kyllä nimittäin jäähtyy! Samalla sitten kun jäähdytys oli käynnissä niin rehydratoin hiivan (15min ja 'bout 1dl 38 asteista vettä). Eli hiiva sekaan kunnes sen päälle tulee vaahto. Jäähdytyksen jälkeen oluen siivilöinti kaikesta breakkimatskusta (osa jää vielä siitä pönttöön, josta laskeutuu primäärikäymisen aikana pohjalle) ja humalakukinnoista ja sitten vierteen hiivaus ja kotio. OG:ksi tuli 1,050 vaikka tavoite oli 1,052 joten pikkuisen voisi vielä parantaa - mäskäystehokkuus ei tällä matskulla ollut niin hyvä kuin viimeksi.
 |
| Jäähdytyspatentti + helvetisti tauhkaa vierteessä |
 |
| Hiiva juuri hydratoituna |
 |
| Hiiva vartin hydratoinnin jälkeen, huomaa noin 1,5cm paksu vaahto pinnalla. |
 |
| Ominaispainon mittausta vierteestä - väri on varsin vehnäolutmainen - vaaleaperkele. |
No niin, siinäpä sitä olikin tätä panopäivää. Kaikki meni nappiin ja mikä ei mennyt niin ensi kerraksi parannetaan. Tämä olut todellakin saa kestää 2vkoa primäärissä, 2vkoa sekundäärissä, 2vkoa lämpimässä pullotettuna ja pari viikkoa tarvittaessa kylmässä. Eli kesäksi valmistunee :P
maanantaina, huhtikuuta 02, 2012
Tilaus saapui :)
Viime keskiviikkona asetettu Melkolle tehty tilaus saapui vihdoin. Olihan tuo postissa ollut jo perjantaina (luojan kiitos en tilannut hiivaa), mutta koska seurantakoodia ei tullut sähköpostiin niin jäi viikonlopun panot seuraavalle viikolle. Nyt kuumeisesti mietin että olisiko millään mahdollista tehdä isompaa satsia - sellaista 15l puljukkaa. On nimittäin asia niin, että olisi tuota mallasta riittävästi ja ainoaksi ongelmaksi oikeastaan muodostuu tuon määrän jäähdytys. Kalustona kun on vain 2x10l kattilaa ja muutamia kolmen litran kattiloita niin keitto kyllä onnistuisi kymppilitraisissa puuhellalla, mutta tuo kahden ison kattilan jäähdytys on hieman haastavaa. Pitänee jostain alkaa etsiä cooleria ja parinkympin kattilaa niin saa vähän satsikokoa uusittua. Toisaalta mukava on pientenkin satsien kanssa puuhastella kun saa paneksia sen verran useammin.
No niin, mutta takaisin asiaan. Melkolta tuli siis seuraavaa:
100g Saaz humalakukintoja
100g Hallertau Mittlefrüh humalakukintoja
4kg Pale ale mallasta
4kg Lagermallasta
500g light spraymallasta (12EBC)
Nyt kun varastossa on vielä seuraavaa:
2kg Lagermallasta
2kg Pilsnermallasta
1kg Viennamallasta
~1kg Crystal-mallasta (60)
~1kg Patenttimustaa
~1kg Suklaamallasta
Safbrew WB-06 hiiva (vehnähiiva)
Saflager S-23 hiiva (lagerhiiva)
Pullossa pestynä Safale US-05 hiivaa (ale-hiiva)
1pss Coopersin kitin hiivaa
<80g Magnum humalaa
<70g Northern Brewer humalaa
<60g Fuggles humalaa
500g Brew enhanceria
200g Panimosokeria
Niin muutama panokerta alkaakin olla selvää kauraa. Tulossa on odotettavasti jonkintyyppistä stouttia, lageria, viennalageria, vehnäolutta, witbieriä, brown alea, portteria ja ja ja ja ja... Hetki, milläs ajalla mie nuo kaikki teen? ENTÄS JUON?
Kyllä sitä on kaikennäköisiä ongelmia tässäkin harrastuksessa. Cooleri olisi kiva jos vain jostain saisi, ikävä ettei ole markkinoilla käytettynäkään mitään 50 hintahaarukassa olevaa. Noh, jospa vielä joskus - nyt kaikki pontikankeittäjät, luopukaa kierukoistanne laatuoluen valmistusta varten :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)