Hahaa! Pitkästä aikaa jotain tännekin kirjoitan ja tällä kertaa jätän reittaukset sikseen vaikka tuossa olisikin yksi olut josta reittaus (Westmalle Tripel, oikein erinomainen, suosittelen, pisteet 4/5) olisi ehkä paikallaan ja se jopa on kirjoitettu ylös juodessa. Joka tapauksessa tässä tuli hujautettua Perjantaina Mokoman akustiselle keikalle (imho: "Marko Annala ja siniset lasit", ei vakuuttanut), jonne piti luonnollisesti pohjitella oluita - tässä vaiheessa välähti että nyt vain nautin näistä oluista ja jätän suosiolla reittailut sikseen. Ajattelin kuitenkin hieman avata tätä iltaa ja oluen puolesta sen tapahtumia, koska joskus olut voi olla mukavaa ihan vain nautittuna!
Ilta lähti käyntiin kauan odotetulla Orval-pullolla, jota varten viimeisimmästä luostariolutkokeilusta (St. Feuillien Tripel, kts. olutopas.infosta) opin että ne tulee juoda aromilasista. Koska Joensuusta ei SAA ALLE 38eur maksavia 50cl aromilaseja, tuli tämä nautittua 38cl aromilasista johon vahvasti vaahtoava Orval ei mahtunut kertakaadolla. No pikkuhiljaa limuttelemalla tämä kuitenkin meni lasiin. Itse olut oli oikeastaan aikamoinen pettymys ja menee minulla huonoimpiin Trappisteihin niistä mitä olen juonut (Ei sillä, ihan hyvää tämä oli, mutta petyin silti koska odotusarvot oli korkealla).
Kun Orval oli tyhjennetty, vaihtui lasi tuoppiin ja Olut Laitilan Kievari Kekriin joka taas yllätti positiivisesti! Perkule, että tässä oluessa oli hyvä runko ja juuri sopiva humalointi tähän tilanteeseen. Alku maistui Orvalin jälkeen hieman katkeralta, mutta pullon pohjaa lähestyttäessä tämä maistui aina vain paremmalta. Ehdottomasti tämän tyylisen oluen yksi helpoimmin juotavista ja erinomaisista oluista, rungossa oli joku todella suutamiellyttävä puisehko maku joka ehdottomasti erotti tämän oluen muista lagereista. Ostanen toisenkin kerran tätä herkkua.
Nyt alkoi jo Buzz tietovisailut riittää PS3:lla, samoin kuin Eluveitien kuuntelu - oli aika vaihtaa raskaampaan sarjaan ja Ill Niñoon sekä Murphys Irish Stouttiin (olutopas.info-linkki). Eräs tuttava kehui tätä Stouttia aikanaan yhdeksi parhaaksi stouteista mitä hän on juonut. Oma mielipide: Aika keskinkertainen, ei tarjonnut oikein mitään makuelämyksiä - mutta onpahan juotu ja jotenkin tasapainotti muuten aika vaaleaa iltaa näin tumman oluen ystävälle. Plussaa tässä Stoutissa tosin oli sama mikä Guinessissäkin , nimittäin typpipatruuna - aina niin kiva kuunnella se rupsahdus minkä patruuna tekee kun purkin avaa ja kun oluen kaataa tuoppiin niin seurata se vesiputousefekti mikä tuopin vaahdonmuodostuksessa tulee. Tästä propsit Murphy'sille, mutta ensi kerralla jäänee kauppaan.
Nyt alkoi jo pohjalla olemaan sen verran olutta että eikun Kerubiin , josta ensimmäisenä tiskiltä varmaksi havaittu Sinebrychoffin Portteri. Tässä pakko kehua baarimikkoa, joka ymmärsi tarjota a) Koffin omaa merkkilasia, B) Vaihtoehtoista tuoppia koska koffin merkkilasi on aivan järjetön keksintö. Niille jotka eivät tätä lasia ole nähneet, niin kyseessä on noin 25cl tilavuudeltaan oleva pitkula lasi johon siis menee noin 70-80% pullon sisällöstä ja loput pitää sitten kuljetella pullossa mukana. Ei mitään pahaa sinänsä, itse pidän vain ajatuksesta että koko olut mahtuu kerralla lasiin jolloin myös mahdolliset pohjalla olevat hiivat saadaan lasin sekaan pyöristämään makua (näitähän k.o. portterista tosin saa etsiä). Joten otin tottakai oluen tuopissa. Loistava olut, loistava baarimikko, ikävä kyllä pettymys keikka. Keikan aikana ei ikävä kyllä salissa ollut saatavilla muuta kuin peruslagereita (ja lonkeroita ja siidereitä ja vettä ja ja...), joista vain ja ainoastaan Koffia - Yksi tällainen puolilitrainen toimi kyllä mukavana tilatajun ylläpitäjänä keikan ajan.
Lopulta Marko Annala ja siniset lasit oli nähty, oli aika siirtyä jatkamaan muualle. Ikävä kyllä Kerubin olutvalikoima on hieman rajoittunut, kuten baareissa yleensä, joten sen sijaan että olisimme menneeet viettämään säröperjantaita alakertaan, menimme Public Corneriin. Myöskään tämän paikan olutvalikoimalla ei voi kehua (paitsi Innis&Gunnilla, jonka maku muuten vaihtelee paljon pulloittain, hyvät pullot on TODELLA HYVIÄ, huonot mauttomia). En kuitenkaan halunnut mitään perinteistä ja näinkin olutlistoilla oluen nimeltään "Kriek". No itsellenihän tämä sanoo että kyseessä on Kirsikka lambic (villihiivalla käytetty olut), jollaista en ole vielä maistanut. Cornerille vinkki: Pistäkää hyvät ihmiset joko oluen koko nimi "St. Louis Kriek" tai sitten kirjoittakaa "Kirsikka lambic" niin ihmiset tietää mitä ostavat. Tyynesti kysymään myyjältä että kenenkähän valmistama tämä Kriek on ja myyjä esitteli pullon kuin viinitarjoilussa konsanaan. Kyseessä oli siis St. Louis Kriek (Van Honsebrouckin). Tyylikkäästi aromilasista ja oikeassa lämpötilassa lasiin eksynyt olut oli hyvinkin... no, kirsikkaista. Oikeastaan maistui lähinnä kirsikkamehulta tai joltain vastaavalta. Ihmisen pitää todella pitää kirsikoista jos juo vastaavia marjalambiceja. No, tämä maku oli suussa vielä seuraavana aamunakin.
Positiivista nykyisin Joensuussa on se, että baarimikot ymmärtävät jo jotain oluen päälle. Alkaa olemaan poikkeus jos et saa olutta tarjottuna oikeanlaisesta lasista, suurinpiirtein oikeassa lämpötilassa ja ennen kaikkea asiaankuuluvalla palvelulla ja oikealla kaadolla. Myyjät ymmärtävät jopa että joillekin olut on muutakin kuin taas yksi pitkä, siitä tulee saada nautinto. Sääli vain että olutvalikoima tämänkokoisessa kaupungissa on aika olematon. Esim. Nögnen (joojoo, en jaksa sitä oota viivalla etsiä merkistöstä kun en muista miten se kirjoitetaan) oluita ei saa yhdestäkään baarista. Pyh. Mukavaa oli silti ja oluet maistui erinomaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti