Uusi tuttavuus Ruotsin suunnalta. Slottskällansin panimolta, joka on 1990-luvun lopullaa perustettu pienpanimo Uppsalassa. Panimon muihin tuotteisiin kuuluu mm. Slottskällans Svart portteri ja lager-tyyppinen Slottskällans Nelson.
Lasiin kaadettu olut on hyvin lähellä hieman kupariin taittuvaa kastanjanruskeaa, vaahto on niukka mutta kermaisa ja kestää alusta loppuun. Tuoksautus lasista ja nenään tulvii karamellisia ja hieman hedelmäisiä, kevyesti paahtuneita aromeja. Pieni hetki tuoksunautintoja ja tuoppi ääntä kohden, maku on aluksi hieman tasapaksun pähkinäinen mutta myös makea ja maltainen. Jälkimakuna tulee reilu satsi puumaisuutta ja pienen mietiskelyn jälkeen kuivaa katkeruutta. Tästä oluesta löytyy luonnetta jälkimausta, joka johtunee pitkälti hyvästä humaloinnista. Makua jaksaa katsella tuopin alusta loppuun - ja mikä parasta, viimeiset puraisut malttaa odottaa! Parhaimmillaan ehdottomasti seurustelujuomana läheisessä paikallisessa pubissa ja hitaasti nautittuna. Jos jotain pahaa tästä oluesta pitää sanoa niin se on ehdottomasti hieman ohkaiseksi jäävä suutuntuma, joka toisaalta sopii tähän olueen kuin nyrkki silmään. En yleensä pidä juurikaan tämän tyylisistä oluista ja toinen saa jäädä odottamaan alkon hyllyyn, mutta positiivinen yllätys ja kokeilu kannatti. Veikkaan että henkilö joka tykkää brittibittereistä, pitää myös tästä oluesta.
Pisteet: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti