Hiivat pesuun!

Noniin, tulipa tällekin harrastajalle se päivä eteen kun hiivaa piti alkaa pesemään että seuraavaksikin kerraksi jäisi kuuden euron hiivapussista käyttöön. Homma kesti kaikenkaikkiaan pari päivää ja pari pullollista tuli hiivaa talteen. Yllättävää tässä oli se, että loppujen lopuksi aika pienellä/olemattomalla vaivalla saa hiivan vielä uudelleenkäytettäväksi.

Kyseessä ollut hiiva otettiin M1 Garandin käymisjätteistä (aiemmin pantu AIPA-tyyppinen olut). Hiiva oli perus pussihiinva Safale US-05. Miten homma sitten hoitui - ohjeet otettu pitkälti www.kotiolut.com:n foorumilta (tästä viestiketusta):

1. Desinfioin pari _läpinäkyvää_ ISOA suolakurkkupurkkia, täytin toisen astian keitetyllä vedellä ja jäähdytin veden huoneenlämpöön.
2. Kaadoin toisen astian sisällön IPA:n hiivasakan päälle, huljuttelin ja sekoitin hiivat. Ei kannata kaataa kaikkia vesiä, tarvitsin kolmannen purkin kun tilavuus loppui kesken - insinööri liikkeellä.
3. Kaadoin hiivamoskan takaisin kuppiin josta ne vedet käymäpönttöön menikin.
4. Odotin toista tuntia, astiassa muodostui selkeästi kolme kerrosta (kaksi riittää). Ylimpänä vesi, toisessa kerroksessa hiiva joka halutaan talteen ja pohjalla kaikki käymisjäte (karkeaa ainesta, kuten humalan jämät ja ne käymisjäämät).
5. Dekantoin hiivan toiseen astiaan, eli siis kaksi ensimmäistä kerrosta (vesi ja hiiva) toiseen, tyhjään astiaan - pohjalle jäänyt sakka meni viemäriin.
6. Hölskytin purkkia, laitoin purkin jääkaappiin olemaan yön yli.
7. Seuraavana aamuna oli hiiva muodostunut taas kahteen kerrokseen. Käytännössä päällä oli vesi ja alla hiiva. Dekantoin veden pois ja kaadoin hiivan taas uuden veden päälle. Annoin seistä iltaan asti ja toistin saman.
8. Steriloin pari pulloa ja uusilla vesillä varustettu hiiva tuli pullotettua pariin puolen litran pulloon - nämä siirtyivät viileään säilytykseen.

Mitä muuttaisin: Mielestäni hiiva oli aika ok jo ensimmäisen pesukerran jälkeen, en välttämättä lähtisi pesemään kahdesti. Nyt katsotaan vielä lähteekö hiiva tulille kunnolla - vaatinee startterin seuraavaa käyttökertaa varten jos on hyvinkin pitkään jääkaapissa/kellarissa.

Tulen tekemään toistekin jos tämä vain onnistui edes siedettävällä tasolla.

Täysmäskäys: M1 Garand American (Indian) Pale Ale

Noniin, pitkästä aikaa tuli tehtyä olutta. Tällä kertaa täysmäskäten, menneellä viikolla tuli tilattua mallasta ja näistä sekä jo viimeksi tilatuista humalista piti sitten pientä reseptiä suunnitella. Brewsmith 2:n tuli myös samalla tilattua helpottamaan reseptin suunnittelua.Reseptihän meni jotakuinkin näin, perus Pale ale runko siis:

Maltaat:
2kg Pale ale mallas
200g Crystal 60L mallas

Humalointi:
10g Northern Brewer @60min
5g Northern Brewer @30min
10g Fuggles @5min

Hiiva: SAFALE US-05

Maltaat tuli mäskättyä noin 66 asteessa tunnin verran (74 asteista taisi vesi olla, ja määrä 'bout 5,5 litraa), tunnissa lämpö oli laskenut noin 60 asteeseen, joten eristystä saisi mäskäystynnyrissä parantaa. Huuhtelu kahdessa osassa, ensin 1,7 litraa 77 asteista vettä ja sitten 5,7l saman vertaista vettä.

Mäskin valuttua homma kiehutettiin puuhellalla ja voin sanoa, että puuhellan pitäisi olla de facto väline kaikessa olueen liittyvässä. Nimittäin lämpöteho oli loistava. Valmis vierre piti alkuunsa keittää kahdessa kattilassa koska itsellä on se 10l kattila ja eihän se kaikki siihen mahtunut! Lopuksi kuitenkin sain yhdistettyä vierteet kun muutama litra oli haihtunut. Humalointi yhteen satsiin ja se siitä. Allekirjoittaneen lempparihommaa tuo vierteen keittäminen kun se tuoksu on aivan mahtava!

Mäskin jäähdytyksessä aluksi meinasin nochilliä, mutta yllättäen muuten kiireisen päivän päätteeksi halusin nopeuttaa koko hommaa. Tämä sitten päätyi siihen että tiskialtaassa oli vettä, lunta ja kylmäkalleja ja pieni virtaus (aiheutettu lisäämällä vettä, ylimääräiset valuivat viereisen altaan viemäriin). Virtauksen vastaisesti sitten pyörittelin vierrettä kattilan sisällä joka oli upotettu tuohon tiskiallasveteen. Jäähtyi muuten yllättävän hyvin, varmasti alle tunnissa.

Hiivastartteri/rehydratointi joku 15min @35C vesi. Hydratoitu viiva ilmattuun vierteeseen ja homma tulille. Hiivauksen jälkeen lagia oli muutama tunti ja homma lähti pyörimään paremmin kuin hyvin.  Tarkoitus olisi tämä hiivakanta ottaa jemmaan ja kunhan homma on käynyt niin pestä hiiva ja laittaa jemmaan seuraavaa käyttökertaa varten :)

Tällaista, nyt poika pöhisemässä ja odotetaan jos maltetaan pari viikkoa, tuskin siirrän erilliseen sekundääriin vaan saa kypsyä hiivapatjan päällä.

Svaneke Bryghus, Svaneke Classic 4,9%

Maanantaina työpaikalle mennessä odotti tätä käiveröä pienoinen yllätys - itseasiassa varmaan ensimmäistä kertaa viiden vuoden työhistorian aikana tuossa talossa. "Esimies" oli ostanut hyvin menneen viikon kunniaksi oluen pöydälle, kuinka ollakaan kyseessä oli Svaneke Classic 4,9%, ei tästä varmasti kululaskuja kirjoitettu vaan ihan omaa kukkaroaan venytellen uskoisin kaverin tällaiset hankkineen meidän tiimeille. No eipä siinä, aina minulle olut kelpaa - varsinkin kohtuullisen hyvän panimon tuotteista.

Olut itsesäsän on suodattamaton, joka näkyy lasiin kaadon jälkeen "utuisuutena". Kauniin meripihkaisan kuparinen olut on niukkavaahtoinen ja tuoksuu varovaisesti makean maltaiselle pilsnerille (hyvin samanlainen aromi kuin esim. Pilsner Urquellissa, joskin paljon maltaisempi). Suuhun kaadettuna tuopista tuntuma on raikas ja keskitäyteläinen, hieman saippuamaista liukkautta esiintyy. Makean maltainen maku täyttää makunystyt ja hieman jopa liian häiritsevästi jättää taas suun takaosaan pienen "makeaähkyn", saisi olla omaan makuuni reippaammin katkeroita (vain 21EBU) ja yleensäkin raskaammalla kädellä humalointia. Jälkimaussa on havaittavissa pientä metallisuutta, kieleen jää vähän maistelun päästä rosteritangon maku :P

Ei edes huono olut, maistuu raikkaalle ja on oikeasti klassisen makuinen. Kuitenkin maku on hyvin tasapaksu ja jättää ikävän mallasmakeuden suun takaosaan josta itse en juurikaan pidä (saa maiskutella yön yli tuota pois). Purevuutta ei oluessa ole ollenkaan joten sekään ei tasapainoita makeutta pois. Keskihapokas ja hieman hunajainen olut tuo mieleen keskiajan ja paalutuksen, menisi varmaan vehnäoluesta pitäville miehille todella hyvin. Menee myös itselle, tällainen yksi raskaan duunipäivän jälkeen. Ei huono, sopisi kittausolueksi s.e. muutaman näitä voisi juoda mutta reilun neljän euron hinta jättää tämän kyllä alkon hyllyyn.

Pisteet: Tasapaksun suorituksen ansiosta 3/5. saisi vähän yllättää!

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, 6,5%

Bambergin kaupungissa Saksassa sijaitseva Heller-Trum panimon kuuluisa savuolut Aecht Schlenkerla Rauchbier päätyi minunkin pöytääni, tällä kertaa Urbock muodossa (joka siis on lähinnä joulun aikaan tarjottavaa mallia, vaikka hieman miedompaa Märzeniäkin löytyy alkon valikoimista). Bamberg on myös muutoin hyvin erikoinen kaupunki, se on mm. ollut kahdesti Ruotsin vallan alaisuudessa ja myös saksan pahimmat noitavainot ovat toteutettu täällä, vuonna 1515 kolmen kuukauden aikana kaupungissa poltettiin n. 600 ihmistä noitana.... liekö tämä syynä miksi kaupungista tulee niin hyvä savuolut...

Alunperin ja vielä nykyisinkin panimoravintolana toimiva Heller-Trum (tai Heller-Bräu) sijaitsee Bambergissa, jossa on harvinaisen suuri panimotiheys. 70 000 henkilön kaupungista löytyy jopa yhdeksän panimoa, joista Brauerei Heller-Trum on yksi. Panimorakennusten ja panimon historia johtaa juurensa jopa 1400-luvulle. Panimon historiallinen lempinimi "Schlenkerla" johtuu Andreas Graserista jonka omistukseen silloinen Heller-Bräu panimo päätyi vuonna 1877. Andreas Graser oli kevyesti liikuntarajoitteinen ja hänen kätensä liikkuivat erikoisella tavalla hänen kävellessään (hän käsitykseni mukaan linkkasi toista jalkaansa), tätä liikettä kutsuttiin paikallisella murteella "schlenkern" ja tämä nimi onkin panimolla käytössä edellään. Myöhemmin, vuonna 1960, panimon omistajaksi tuli Jakob Trum ja ravintolan otti hoitaakseen Jakobin poika German Trum. Kaupparekisterissä panimon nimi on kuitenkin edelleen "Heller-Bräu".

No niin, ettei mopo karkaa liikaa käsistä niin mennäänpä tähän olueen. Olut kaatui lasiin todella tummana, valoa vasten rubiininpunaisena. Pelkkä korkin aukaisu riitti todentamaan, että kyseessä on savuolut. Tuoksu on hyvin vahva, lakritsisen turpeinen ja hyvin savuinen (moni väittää ettei ole turpeinen, tämä tuli kuitenkin minun nenääni ensimmäisenä). Ensimmäinen huikka ja nektari nostaa käsikarvat pystyyn, hyvin savukinkkuinen ja hintsusti lakritsinen maku valtaa suun, makea aine josta vaniljakin ehkä pikkuisen pilkistää valuu alas kurkkua ja tekee mieli vain odottaa. Jälkimaku ei ole vahva, mutta maltaan makea. Aine on hyvin pehmeää ja suutuntuma on täyteläinen, olematta kuitenkaan puuromainen. Tätä tekee mieli lisää. Lasin lähestyessä loppua maku on kuitenkin niin vahva ettei se enää loppulasista maistu niin miellyttävälle ja mahtavalle - maku häviää itsensä alle. Kaikesta huolimatta kyseinen taideteos menee helposti allekirjoittaneen TOP 5 listalle, jos tämä vielä tarjoiltaisiin 0,33 pullossa olisi nautinto täydellinen ja sitä haluaisi vielä lisää, nyt puolikkaan loppupuoli jo alkaa maistumaan liian samalle.

Pisteet: 4,5/5 == 4,5/5 koska aina pitää jättää pieni odotusarvo maailman parhaalle oluelle :)

Svaneke Bryghus, Jule Spektakel, 8%

Pitkästä aikaa tähänkin blogiin ihan olutreittausta tai sen kaltaista. Alkon jouluhyllyt ovat hyvin kutsuvaisena tämän olutharrastajan varastoa ja jääkaappia täyttäneet. Tällä kertaa matkassa on Catch 22:stakin tutun Tanskalaispanimon Svaneke Bryghusin Jule Spektakel.

"Spekseistä" katsottuna 27EBUa ja 70EBC yksikköä omaava olut on lasiin kaatuessaan hyvin tumma, rubiininpunaiseen taittuva kauniin värinen teos jonka vaahto jää ikävän niukaksi ja tuntuu että se vähäinenkin vaahto sulautuu lasin reunoihin lähes välittömästi. Pieni nuuskaisu lasin reunasta tuo nenään välittömästi taloushiivamaisen tuoksun (ei kuivahiiva, palahiiva) joka peittääkin alleen hyvin pitkälti kaikki muut tuoksut (joku voisi hienostella ja sanoa tätä belgihiivaiseksi/trappistimaiseksi tuoksuksi, itse olen realisti - palahiivainen). Tulee pullan alustus mieleen. Vähän ajan päästä jo jotain kevyen rusinaistakin alkaa tuntumaan nenäkarvojen juurissa.

Olut antaa hieman odottaa itseään, eikä se ikävä kyllä maistamalla parane. Suutuntumaltaan olut jää hyvinkin laihaksi, ei yllä edes keskitäyteläiseksi ja maku on hyvin hyökkäävän alkoholimainen. Mausteinen maku, joka tuo mieleen vahvasti maustetut rommit purskahtaa suuhun ensihuikalla ja oluen laskeuduttua muutamia senttejä ruokatorvessa, kitkerä maku jää kielen perälle. Maku on ehkä hieman karamellinen ja paahteinen, mutta vahva alkoholihönkä vie vähäisenkin mielenkiinnon tätä olutta kohtaan. Suolainen hinta takaa, että tämä jää toiste kaupan hyllyyn - summa summarum, ei täyttä kuraa, muttei kaukana.

Pointsit: 2/5

Kellarin sisältöä ja muuta mukavaa

On taas tullut käytyä Alkossa. Tänään ihme kyllä tarttui joulun kunniaksi mukaan myös glögejä (Lignell & Piispanen Loimu 2011 ja Taika 2011 vuosikertaglögi). Pitänee niistä katsoa jos jompaistakumpaista jouluksikin ostaisi.

Olutrintamalla samalla mukaan tarttui Mikkellerin Santa's Little Helper kun siitä on niin paljon kehuja kuullut. Sinne joutaa varastoon Rochefort 10:n ja Moortgat Duvelin seuraksi.. Myöskin tällä viikolla tuli hankittua Westmalle Dubbel miehekkäässä 0,75l pullossa - jää odottamaan jonkun tuttavan oluenystävän käyntiä (Julle: Vinkvink). Kaiken kaikkiaan tässä on muutamia oluita tullut maistettua. Mieleenpainuvimpina Goose Island Indian Pale Ale, kotimainen Stallhagen Winter Porter ja La Trappe Quadrupel (taas yksi trappisti kuitattu!).

Itseäni pidän edelleen tumman oluen ystävänä, ennen kaikkea hyvät tummat trappistit ovat maistuneet, mutta myös stoutit ja ennenkaikkea hyvät portterit! Pettymyksiäkin on, viimeksi perjantaina tuli juotua Brooklyn Brewery Black Chockolate Stout (2011), joka ei oikein lämmittänyt. Maku oli hieman liian makean täyteläinen omaan makuun. Toki La Trappen jälkeen tuli tuo vuoroon, jota ennen oli varsin ERINOMAINEN Aventinus Weizen Eisbock (tumma vehnäisä olut jossa on potkua!).

Paikallisessa Pub Palaverissa oli myös iloisia uutisia! Joulukuusta alkaen tulee tänne vaihtuvat hana- ja pullo-oluet joiden valintaan päässee vieläpä vaikuttamaan. Loistava baari, loistava palelu - loistavinta on se, että paikasta löytyy myös Bosteels Pauwel Kwakin originaaleja olutlaseja, kts. yllä (nämä pitää testata joskus).

Tsip, tällaista tänään, kiire kirjoittaa. Yritänpä lisätä linkit myöhemmin :P

Kettutyttö, etiketti ja kellarointi

Kuten yllä näkyy, kettutyttö päätyi pulloon viikko sitten. Tänään olikin sitten askartelupaskartelupäivä, jolloin ajattelin tersaista etiketit. Ja ettei tämä vaikuttaisi liian hyvältä, käytin Coopersin sivuilta löytyvää etikettigeneraattoria.. Ja ihan vain laiskuuttani!! Tulostuksen kanssa piti vähän kikkailla kun tuo etikettimeikkeri tulostaa 8 etikettiä A4-arkille (pdf), joista kokoluokaksi halusin 2 per arkki. Tulostus siis huonohkolla laserprintterillä (aika epätasainen jälki alkaa jo olemaan) normaali paperille ja liimaus erikeeper-vesi seoksella (suhteet noin 1:3). Pitäisi lähteä kohtuu vaivattomasti vielä irtikin.

Mutta jeps. Pullotus tosiaan noin viikko sitten, alkoholia lirketissä noin 4,5% (mukaan arvioitu myös pullotuksessa mahdollisesti muodostuva alkomaholio). Pullotuksessa jälkikäymissokerina käytin noin 5g/litra eli yhteensä taisi mennä 95g. Jälkikäymissokerin sulatin ensin noin desiin-puoleentoista kiehuvaa vettä jonka laitoin toiseen astiaan (viritelmästä kuva yläpuolella) ja tämän päälle lapolla olut hiljalleen toisesta astiasta välttäen hapen sekoittumista, mutta kuitenkin sen verran kovaa vauhtia että pieni kierre sotkee oluen sokeriveteen (vielä olisi voinut laske hiljemminkin). Tämän jälkeen kamat pulloon, korkki kiinni ja viikoksi lämpimään.

Yläpuolella todellakin kuva kettutytöstä valumassa tankkiin sokeroitumaan. Värit ei nyt ole ihan kohdallaan, koska todellisuudessa olut on paljon keltaisempaa eikä niinkään meripihkaista. Valkotasapaino ollut varmaan kuvatessa vitullaan ja käyttänyt vieläpä kameran omaa salamaa.. Ei ole helppoa tuo kuvaus. Tänään kettutyttö kellariin ja viikon päästä maistit, kivasti näyttäisi happoa olevan muodostunut. Ja pitkästä aikaa tuli myös Enzio-pullo korkattua, maistui muuten taas kerran paremmalle kuin viimeksi: Yllättävän pitkään vielä on säilynyt ja maku parantunut: Mitä tästä opimme - jopa bulkkioluen maku paranee pienen varastoinnin myötä - viimeistään kymmenes pullo samana iltana maistuu jo todella hyvältä.

Ja kuten yllä näkyy, ei tämä kaljan kanssa läträäminen tähän jäänyt. Pitihän sitä kotikaljaakin taas tehdä maltaasta, tällä kertaa pönttöön meni 2,5litran satsi kun ei enempää yksinkertaisesti jaksa viikossa juoda! Pöntössä siis 1,5dl ruismallasrouhetta (Tuoppi kaljamallas) ja 'bout 1dl FARIINIsokeria. Pakko kokeilla millaisen maun tuo fariinisokeri antaa tähän kaljaan, viimeksi kun tein kidesokerista. Ja saisihan tuo vähemmän maistua sokerille, pitää varmaan jossain välissä jotain darkkia spraymallasta ruveta tuohon tunkemaan. Ei, mutta vakavasti ottaen tekee mieli kokeilla humalointia tuon kotikaljan kanssa - pitää vaan ensin ne humalat tilata :D